Kiitos kaikista niistä hetkistä

Entisen poikaystävän näkeminen on aina jotenkin vaivaannuttavaa. Toki laitoksessani näen joka päivä pojan, kanssa olen säätänyt täällä. Siihen asiaan olen tottunut, ensiksi se kyllä oli vaikeaa, kun samassa pöydässä istui poika, jonka kanssa olet juuri eronnut. Muistan ohjaajan sanat, kun hän sanoi, että tämä voi olla vaikeaa, mutta seuraukset on kestettävä. Niin itse olimme aiheuttaneet koko tilanteen. Poika ei ollut edes minun tyyppiäni, mutta läheisyyden kaipuusta menin tyhmänä mukaan koko juttuun. 

Näin eilen entisen poikaystäväni. Se oli erittäin outoa ja vielä oudompaa oli, kun hän pyysi liittyä minun ja kaverini seuraan. En suostunut, miksi olisin. Muistot olisivat vain olleet mielessäni ja en olisi tiennyt, miten minun olisi pitänyt suhtautua häneen. Siinä kohtaa, kun hän sanoi kaikkien tuntevan hänet, minä ärsyynnyin. Pysäytin seuraavan ohikulkijan joka oli vanha mies ja kysyin häneltä, tunteeko hän tämän pojan. Mies vastasi kieltävästi, vaikka entinen poikaystäväni yritti sanoa hänelle, että olet varmasti nähnyt minut jostakin. Karkasimme tilaisuuden tullessa kaverini kanssa , sillä tilanne alkoi olla jo liian outo. Meillä oli hyviä ja huonoja hetkiä, se on okei, mutta enempää en enää halua.

2 vuotta

Eli olen ollut tasan kaksi vuotta nyt tässä laitoksessa. Ensi kuussa tulee sitten täyteen kolme vuotta ihan laitoselämää, sillä olinhan minä ennen tätä laitosta yhdessä toisessa. Mutta nyt olen ollut kaksi vuotta täällä.. Kaksi vuotta. Se ei edes tunnu niin pitkältä ajalta. Jotenkin aika on vain mennyt eteenpäin. Olen kyllä muuttunut hieman niistä ajoista..

Vain kauniita lauseita jotka kiertää kehää

Mitä sanoisitte jos blogini olisi lifestyle blogi ? 
Lopun tekstistä olen poistanut erään ihmisen loukkaantumisen takia. Pyydän hartaasti anteeksi ja toivon, että en loukkaa enää ketään muuta. Olen sopinut tämän ihmisen kanssa henkilökohtaisesti ja olemme kyllä vielä väleissä.  

Ohjaaja pyytää kahville. Istumme hiljaa pöydän ääressä kupit kätösissämme. Hän kyselee kysymyksiä hajamielisesti ja naurahtaa välillä. Vastailen, mutta välillä hiljenen ja tuijottelen vain ikkunasta pihalle. Juttelemme leiristä jonne olen menossa, eli Promotheus leiristä. Olen siis menossa tuonne kesällä, sillä en halua käydä riparia. En halua kuulua kirkkoon, en ole kuulunutkaan ennen enkä halua kuulua nytkään. Minua ei ole siis kastettu ja olen tyytyväinen. Eihän joku toinen ihminen voi tietää, haluaako lapsi kuulua kirkkoon vai ei. Tietenkin voi toki vanhempana erota kirkosta.

En oikein tiedä uskonko Jumalaan. Mielipiteeni ovat vaihdelleet nyt vuosien aikana. Joskus uskoin ja rukoilin, jossain vaiheessa taas kutsuin itseäni ateistiksi. Näinä kuukausina olen uskonut Jumalaan jotenkin, mutta enää en ole varma. En osaa sanoa mitä ajattelen sellaista asiasta joka on niin suuri. Pienempänä tyttönä kuuluin kiltisti Jehovan Todistajien uskontoon ja noudatin sääntöjä. En käynyt synttäreillä, emme viettäneet joulua. Se oli jotenkin surullista nyt myöhemmin ajatellen. Rupesin sitten "kapinoimaan" ja käymään salaa synttäreillä ja 12 vuotiaana sitten päätin lopettaa koko Jumalaan uskomisen. Sanoin äidilleni, etten halua enää kuulua Jehovan Todistajiin enkä halua enää käydä siellä kokouksissa. Hän otti asian kummallisen hyvin. Kutosluokalla rupesin sitten käymään uskonnontunneilla, jotka olin ennen saanut pois.

Sydän kun on hukkumassa kyyneliin, sitä tarttuu kiinni vaikka valheisiin

Miksi ihminen haluaisi antaa itsestään huonon kuvan ? En ymmärrä miksi, mutta kerroin terapiassa kahdesta henkilöstä. Kerroin, mitä minä olin tehnyt heille. En sanonut, että hekin ovat tehneet väärin. Kerroin vain, kuinka minä olen satuttanut ja loukannut. Olen nauranut heille, pettänyt.. Olen tehnyt virheitä ja halusin kertoa niistä juuri terapeutille. Se oli kummallista. Sillä olisin voinut kertoa toisenlaisen kuvan, jossa minä olen uhri. Kertoa kuinka he ovat satuttaneet minua. Mutta en kertonut. Kuulostin varmasti ilkeältä, kun kerroin mitä minä olen tehnyt. En vain pystynyt kertomaan, mitä he ovat minulle tehneet.

 

Olen tällä hetkellä suuttunut eräälle henkilölle. Tai en ole enää niin hirveästi. Mutta minä olin suuttunut ja se tuntui kummalliselta. Yleensä olen loukkaantunut, mutta en viitsi olla suuttunut. Äidillekkin olin varmaan suuttunut, mutta enenmmän se oli pettymystä. En tiedä miksi, mutta en halua olla suuttunut. Tietenkin loukkaannun ja voisin niistä asioista suuttua loukkaajalle, mutta en pysty. En yleensä huuda. Hyvin harvoin. Yhden kerran huusin laitoksessani pikkupojalle ja sen jälkeen purskahdin itkuun. Yleensä suuttumuksessani minä itken. En halua huutaa. Totta kai minä huudan silloin, kun olen räjähtämispisteessä. Mutta se on harvinaista.

 

Siksi juuri tässä näin, vaikka sisälläni huokaa

Kolme ihmistä vierekkäin voitelemassa leipiään. Kukaan ei sano mitään, kaikki ovat juuri heränneet. Hiljaisuus ei ole vaivaannuttavaa, se tuntuu yhteenkuuluvalta. Vahingossa yksi pistää juustot toisen leivälle, nauretaan vain kömmähdykselle. Suurinpiirtein samoihin aikoihin ihmiset istuvat ison pöydän äären, johon paistaa ikkunasta aurinko. Telkkarista pyörii ohjelma, joka kiinnittää kahden huomion. Yksi ei katso telkkaria, hän katsoo kahta toista ihmistä. Miettii, kuinka onnellinen hän on juuri sillä hetkellä. Hän hymyilee pienesti ja tarttuu sormillaan kaakaokupin ympärille.

Kumpi on pahempaa, se että toinen ihminen sanoo ymmärtävänsä vaikkei ymmärrä vai, että hän sanoo, ettei ymmärrä eikä tahdo ymmärtää. Ensimmäisessä vaihtoehdossa yleensä sen sanoja, ei oikeasti voi ymmärtää. Kokemus voi olla sama, mutta eri ihmiset voivat tuntea sen erilailla. Miten siinä voi edes sanoa, että ymmärrän sinua täydellisesti ? Mutta jos ihminen ei edes yritä ymmärtää, sanoo vain, ettei kiinnosta. Olet outo ja en todellakaan ymmärrä sinua. Sattuuko toinen vaihtoehto enemmän kuin ensimmäinen vaihtoehto ? Minua henkilökohtaisesti ärsyttää ensimmäinen vaihtoehto, pidän mielummin siitä, että ihminen sanoo, ettei kykene ymmärtämään. Se ei ole niin tyly vastaus kuin tuo jonka sanoin aiemmin.

Olen muuten tässä lähiaikoina menossa tapaamaan äitiäni kolmeksi tunniksi. Vähän jännittää, että miten tapaaminen menee, mutta uskon aikaisempien puhelin soittojen perusteella, että se ei ole hirveän vaivaannuttavaa. Jos katsoo esim. elokuvan, niin siitä menee yli puolet ajasta ja silloin ei tarvitse jutella. Se on helppoa, istua sohvalla ja heittäytyä mukaan elokuvan juoneen ilman, että tarvisi puhua.

Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa, sitä kuitenkaan omistaa ei saa

Miten määritellään hyvä elämä ? Riippuuko se siitä, onko ihminen onnellinen ? Eli nyt jos onnellinen, tarkoittaako se heti, että minulla on hyvä elämä. Vai onko ihmisellä hyvä elämä silloin, kun hän ei tarvitse enää mitään. Mutta ihminen melkeinpä aina haluaa jotain sellaista, mitä hänellä ei ole. Jos ihmisellä on talo, ruokaa jääkaappi täynnä, hyvä ammatti, rahaa lompakossa ja hyvä ulkonäkö, muttei lähimmäisiä tukemassa tai ystäviä naurattamassa. Onko hänellä hyvä elämä ? Entä jos on köyhä, asuu kadulla, kerjää ruuansa, on likainen, mutta omistaa rakastavaisen perheen ja ison kasan ystäviä. Kummalla on parempi elämä ? Vai pitäisikö elämän olla noiden kahden sekoitus, että sitä voitaisiin kutsua hyväksi elämäksi. Vai mietinkö minä vain turhia ?

Yleensä saduissa aina köyhät ovat niitä ystävällisempiä ja "parempia" ihmisiä, kuin rikkaat kuningattaret. Yrittävätkö sadut vain vaikuttaa meihin, ettemme syrjisi köyhiä vai onko asia vain todellisuussa noin. En tunne ketään, joka asuisi tällä hetkellä kadulla, täällä minun paikkakunnallani en ole nähnyt yhtäkään sellaista henkilöä. Joten en itse osaa sanoa, ovatko he ystävällisempiä ihmisiä kuin rikkaat. Mutta raha määrittelee aika paljon ihmisestä, vaikka sen ei pitäisi. Se on vain yksinkertaista, että rikkaat saavat melkein kaiken minkä haluavat ja heitä köyhemmät eivät saa. Reilu peli. 

Kerro mulle jotain uutta tänään

Rosanna haastoi nyt minut, joten tehdäänpä tämä haaste nyt toisen kerran.

OHJEET
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 Asiaa itsestäni

1. Tykkään yllätyksistä, mutta minulla on paha tapa yrittää selvittää niitä.

2. En osaa luetella yli viittä automerkkiä.

3. En mene suihkun alle ennen, kuin veden lämpötila on juuri sopiva.

4. Kuuntelen erityisen tarkasti biisien sanoja.

5. Jos haluan rentoutua nopeasti, tuijotan kelloa 5 minuuttia.

6. Kuuntelen radiota joka ikinen päivä.

7. Juon teen yleensä hyvin nopeasti.

8. Haluaisin ison ja värikkään räsymaton.

9. Käteni ovat melkein aina kylmät.

10. Mietin usein, mitä ihminen on tarkoittanut sanomisillaan.

11. Kun minulle tulee nukkuessa liian lämmin, laitan otsani kylmää seinää vasten.

Haastajan kysymykset

1.Jos joutuisit vankileileirille mitä ottaisit mukaan ? (ei mitään millä pääsisi pois)

2.Paras herkku merkki ?

3.Unelma kamera ?

4.Jos saisist toivoa ihan mitä vain mitä toivoisit ?

5.Jos saisit muuttaa espanjaan muuttaisitko ?

6.Oletko ikinä pettänyt jonkun luottamusta ?

7. Videot vai kuvat ?

8. Kerro 1 hyvin outo fakta itsestäsi

9. Onko sinulla suunnitelmia huomiselle jos on niin mitä ?

10.Musiikki makusi ?

11.Mitä harrastat ?

1. Ottaisin valokuva-albumin, jossa olisi kuvia lähimmäisistäni.

2. Melkein kaikki käy, joten en tiedä.

3. Juuri minulle sopiva, muuta en osaa sanoa.

4. Kaikki erillaiset ihmiset hyväksyttäisiin.

5. Riippuu kuinka kauaksi aikaa, mutta en usko, että muuttaisin.

6. Olen.

7. Kuvat, koska niitä voi muokata ja niitä on hauska ottaa. Videot, koska niistä välittyy oikeasti tilanteen tunnelma.

8. Käyn välillä yksinpuheluja mielessäni.

9. Kyllä, kouluun, terapiaan ja hip hoppiin.

10. Suomalainen musiikki on aika vahvasti, muuten aika sekalaisesti.

11. Hip Hoppia.

Haastettujen kysymykset:

1. Mikä on ensimmäinen lapsuuden muistosi ?

2. Juotko kahvia ?

3. Missä elokuvissa olet nyyhkyttänyt/itkenyt ?

4. Oletko mielestäsi rohkea ?

5. Mitä unelmia sinulla on ?

6. Onko sinulla hyvät välit vanhempiisi ?

7. Missä maassa kävisit, jos saisit ?

8. Onko sinulla ajatusta mitä teet tulevaisuudessa ?

9. Oletko onnellinen ?

10. Mitä pelkäät ?

11. Oletko tällä hetkellä kenellekkään vihainen ?

Haastan kaikki, jotka lukevat tämän ja omistavat blogin. En rupea erityisemmin ketään haastamaan.

Muistot mua kantaa, samalla satuttaa

Rakastan juna-asemia, siellä istuvia ihmisiä ja kahviloita. Rakastan junassa istumista, maisemien vaihtumista ja nopeaa vauhtia. Olen pienestä pitäen aina nauttinut junassa olemisesta. Suurin reissuni pienempänä oli mennä Lappiin yöjunalla. Yöjunissa on aina niin ihana tunnelma. Haluaisin joskus vielä kokea sen jonkun kaverin kanssa tai ehkä yksin, mutta kukapa minut tai meidät päästäisi ? Haluaisin vain mennä yöjunalla sinne, katsoa muutamia maisemia ja palata takaisin. Yhdessä vaiheessa kuljin todella paljon lomilla, kun äitini asui puolentoista tunnin junamatkan päässä laitoksestani. Silloin kuljeskelin sitä väliä ja se oli aina yhtä ihanaa. En tiedä miksi, mutta rakastan junassa matkustamista.

Olin terapiassa tällä viikolla ja sain testini tulokset. Siitä nousi kolme merkittäväksi, yliherkkyys ja viha. Yhtä en sano tähän, sillä itseni mielestä en ole hirveästi sellainen. Joten, jos en ole itseni mielestäni sellainen, niin voinhan minä sen sanoa. Masentunut. En kyllä osaa sanoa, että olenko minä edes. Tietenkin olen usein iloinen, mutta en tiedä voiko näitä ajatuksia, jotka ovat kulkeneet pari vuotta mukanani, että ovatko ne sellaisia masennukseen viittaavia. Olen vain tottunut niihin jo, etten tiedä edes milloin ne tulivat. Tai itse asiassa tiedän. Ne tulivat rytinällä heti laitokseen joutuessani. 

En kasvoja tunne, en nimeä kuule

Kaupan ostoksista voi päätellä aika paljon toisen elämästä. Ahaa, tuo nainen osti kunnon ruokaa ja pienen sipsipussin suklaapatukan kera, hän varmaan ei halua ostaa isoa sipsipussia, koska se lihottaa enemmän. Joten hän palkitsee itsensä pienellä sipsipussilla ja suklaapatukalla. Ahaa, tuon naisen ostoksista suurimmasta osassa on -30%, hän varmaan säästää rahaa. Ehkä raha voi olla tiukilla. Ahaa, tuo nuori poika osti vehnäjauhoa. Varmaan hänen äitinsä leipoo ja on passittanut poikansa kauppaan, kun huomasi vehnäjauhojen olevan lopussa.

En tietenkään välttämättä ole oikeassa, joten en saa vetää heti suoria johtopäätöksiä. Ne ovat vain suuntaviivoja, ehkä oikeassa tai ehkä ihan väärässä. Huomaan usein katselevani toisten ostoksia ja mielessäni arvioin niitä. Välillä en niinkään ihmistä mieti syvemmin, vaan katson vain mistä ihmiset tykkäävät. Tai eivät tykkää ja ostavat silti. Itse mietin, että katsovatko toiset ostoksiani. Pitävätkö he niitä karismaattisina, vai suoraan sanottuna typerinä ? Miten tuo voi kuluttaa rahaa tuollaiseen. Vaatekaupoissa en hirveästi katso toisen ostoksia, sillä yleensä katseen kiinnittää ympärillä olevat muut tavarat.

Kerro minulle millainen on se toinen maailma

Kylmä maa ja aurinkon säteet paistavat silmiin. Tyttö istuu maassa ja miettii, olenko minä onnellinen. Pyörittelee kiveä käsissään ja siristää silmiään. Jos minä olisin kivi, minkälainen minä olisin ? Tyttö hymyilee ja ihmettelee mistä hänen ajatuksensa tulevat. Joskus miettii, olisikohan joku ihminen jossakin, joka ymmärtäisi häntä täydellisesti ? Kaverit tietävät, milloin salailen asioita tai milloin haluan kertoa jotakin. Mutta he eivät välttämättä ymmärrä loukkaantumistani tai ajattelutapaani. Äitini voi ehkä ymmärtää milloin minulla on nälkä, ei varmaan muuta. Mutta onko jotakin ihmistä, joka huomaa surun pilkkeen silmistäni vaikka hymyilen ? Onko joku ihminen, joka huomaisi milloin haluaisin juosta pakoon kaikkea ? Onko joku ihminen, joka tajuaa milloin esitän lukevani kirjaa, vaikka yritän vain sillä väistää keskusteluja ?

Katsoin yksi päivä Irc-Gallerian blogiani, sillä en käy yleensä Irc:issä, sillä ei tosissaan kiinnosta. Mutta siellä oli yksi todella hieno teksti, en tiedä mistä olen sen kopioinut. Että pyydän anteeksi siitä, etten tiedä kuka tämän on kirjoittanut.

^{Katson elämääni taaksepäin, kaikesta on selvitty, vaikka sillä hetkellä on tuntunut, etten kestä, murrun kaiken taakan, kivun ja koettelemusten alle. Tässä olen tänä päivänä, vaikeudet on opettanut ja kasvattanut, tehnyt minusta kypsän ja toivottavasti viisaamman, tässä olen kaikkine arpineni, ehkä joskus surun häivähdys silmissäni mutta minulla on halu elää ja ottaa elämästä kaikki irti. Ehkä voin olla rinnalla kulkijana jollekin, joka käy myös elämäänsä läpi.}

koska jokainen meistä joudutaan se läpi käymään, tavalla tai toisella

Jos kysyt miten jatketaan, niin minä vaikenen

Hän availee pahvilaatikkoja ja katsoo niiden sisällön. Spagettia, suolaa, pattereita, riisiä.. Laatikkoja on monia ja kaikissa melkein eri sisältö. Tyttö avaa laatikon, vie tavarat oikealle paikalleen ja avaa uuden laatikon. Hitto, tyttö manaa mielessään, kun huomaa verta valuvan sormestaa. Hän yrittää nuolaista veren pois, mutta se vuotaa vieläkin. Tyttö ei välitä ja kaivaa laatikosta salaatinkastikkeita. Hän latoo niitä hyllyyn ja kastikkeiden loppuessa avaa uuden laatikon. Sormi vuotaa vieläkin punaista nestettä ja laatikko saa pieniä sotamaalauksia kehoonsa. Tyttö ei jaksaisi välittää, mutta katsoo silti haavaa. Kyllä se vuotaminen loppuu varmasti pian, hän ajattelee.

Olin siis kaksi päivää tetissä S-marketissa. Oli se ihan kivaa vaihtelua koulussa pänttäämisen sijaan. En kyllä itse tykkäisi olla isompana töissä kaupassa, se olisi ehkä liian tylsää minun makuuni. Kaipaan vaihtelua enkä kaupan kassalla kököttämistä tekohymy kasvoilla. Mutta suurimmaksi osaksi kaikki sujui hyvin ja sain kiitettävän työtodistukseeni. Siellä olessani puhelimeni soi ja sain tietää, että olen saanut kesätyöpaikan hakemastani paikastani ! Olin todella innoissani ja hymyilin vain hyllyille niitä täyttäessäni. 

Tämän sotkun loi elämä

Se, että joku kysyy sinulta, että voinko minä tehdä tämän sinua auttaen ja siitä kun kieltäytyy on  aivan eri asia kuin se, että hän ei edes kysy, vaikket kyllä tarvitsekkaan apua. Se, että hän edes kysyy, siinä on jo jotakin niin ystävällistä. Mutta jos hän ei kysy ? Eikö hän vain tajua vai eikö häntä yksinkertaisesti kiinnosta sinun auttamisesi. Mietin tätä yksi päivä, kun olin loukkaantunut itse asiasta. En tarvinnut apua, mutta olisin halunnut edes jonkun kysyvän, että tarvinko apua jossakin asiassa. Kukaan ei kysynyt ja tunsin oloni ärsyyntyneksi ilman, että muut edes tajusivat. Käsittämätöntä, eikös ? Ihminen voi ärsyyntyä ja olla suuttunut ilman, että toinen edes tietää asiasta.

Olin tänään ensimmäistä kertaa terapiassani. Olin jo kerran yhdellä käynnillä, mutta silloin vain mietittiin minkälaista terapiaa minä haluan. Mutta nyt minulla oli siis ihan oikea terapia-aika. Olin hyvin jännittynyt mennessäni ja pohdiskelin mielessäni, minkälainen ihminen sieltä tulee eteeni. Nähdessäni hänet, no. En kokenut suurta vastenmielisyyttä enkä vastaavaa, olin vain varuillani. Hän oli siis nainen, joten en kohdannut kiusaantuneisuutta sen takia, että hän olisi mies. Ensiksi hän vähän kyseli, mutta se ei tuntunut mieluiselta, joten sain jonkun lomakkeen. Siinä piti valita 0-4 välillä olevia asioita. " Minusta tuntuu, ettei muut ymmärrä minua, haluaisin huutaa ja heitellä tavaroita ärsyyntyneenä, ym " Mutta kokemuksen jälkeen minulle jäi ihan hyvä fiilis asiasta. Hän ei ollukkaan niin kamala, kuin luulin.