Kerro minulle millainen on se toinen maailma

Kylmä maa ja aurinkon säteet paistavat silmiin. Tyttö istuu maassa ja miettii, olenko minä onnellinen. Pyörittelee kiveä käsissään ja siristää silmiään. Jos minä olisin kivi, minkälainen minä olisin ? Tyttö hymyilee ja ihmettelee mistä hänen ajatuksensa tulevat. Joskus miettii, olisikohan joku ihminen jossakin, joka ymmärtäisi häntä täydellisesti ? Kaverit tietävät, milloin salailen asioita tai milloin haluan kertoa jotakin. Mutta he eivät välttämättä ymmärrä loukkaantumistani tai ajattelutapaani. Äitini voi ehkä ymmärtää milloin minulla on nälkä, ei varmaan muuta. Mutta onko jotakin ihmistä, joka huomaa surun pilkkeen silmistäni vaikka hymyilen ? Onko joku ihminen, joka huomaisi milloin haluaisin juosta pakoon kaikkea ? Onko joku ihminen, joka tajuaa milloin esitän lukevani kirjaa, vaikka yritän vain sillä väistää keskusteluja ?

Katsoin yksi päivä Irc-Gallerian blogiani, sillä en käy yleensä Irc:issä, sillä ei tosissaan kiinnosta. Mutta siellä oli yksi todella hieno teksti, en tiedä mistä olen sen kopioinut. Että pyydän anteeksi siitä, etten tiedä kuka tämän on kirjoittanut.

^{Katson elämääni taaksepäin, kaikesta on selvitty, vaikka sillä hetkellä on tuntunut, etten kestä, murrun kaiken taakan, kivun ja koettelemusten alle. Tässä olen tänä päivänä, vaikeudet on opettanut ja kasvattanut, tehnyt minusta kypsän ja toivottavasti viisaamman, tässä olen kaikkine arpineni, ehkä joskus surun häivähdys silmissäni mutta minulla on halu elää ja ottaa elämästä kaikki irti. Ehkä voin olla rinnalla kulkijana jollekin, joka käy myös elämäänsä läpi.}

koska jokainen meistä joudutaan se läpi käymään, tavalla tai toisella