Tuntuu, että minulla on koko ajan niin kiire, etten ehdi kirjoittamaan tänne. Toki pystyisin puhelimestani kirjoittamaan, mutta siinä kestäisi aika kauan. Voisin toki sitäkin yrittää. Joten en nyt pyydä anteeksi, etten ole kirjoittanut. Olen pahoillani, ja se on eri asia. Olen pahoillani, että uusia tekstejä tulee harvemmin. Muistan, kun joskus kirjoitin kolmen päivän välein. Haluaisin sen rytmin takaisin, mutta kiire vie voiton. Tai toki jossakin kohtaa olisi aikaa, mutta kun huomioi laitoksen konevuorojen ajat, niin ehkeipä sitten.
Yhtenä päivänä tällä viikolla olin psykologilla ja sen takia kaksi tuntia koulusta sujahti ohitseni. Tullessani kouluun, yksi opettaja tuli tenttamaan, että missäs sitä oltiin ja hän katsoi minua tiedän kyllä että lintsasit - ilmeellä. Katsoin häntä ja sanoin vain, että olin psykologilla. Opettaja hieman hätkähti, sanoi nopeasti okei ja lähti kävelemään pois päin. Ihan niin kuin asia olisi ollut tabu. Olisiko minun pitänyt vain sanoa, että olin menoilla ? Olisiko opettaja sitten vain lähtenyt ihan normaalisti ilman hätäilyä.
Tuntuu, että joidenkin ihmisten on vaikea suhtautua, jos joku menee psykologille oman itsensä takia. ( En nyt tarkoita äsken kertomaani opettajaa, hän vain hieman hämmästyi varmaan suorapuheisuuttani ) Mutta jollekkin voi olla hieman outoa, että joku haluaa mennä psykologille kertomaan murheistaan ja ajatellen, että se auttaa häntä. Jos joku on pakotettu psykologille ja hän heittää läppää, kuinka hän taas lähtee kallonkutistajalle, niin se tuntuu olevan parempi tapa kertoa joillekkin ihmisille. He eivät ehkä pysty käsittämään, että jossakin tilanteessa psykologi voi auttaa.
