Olethan kunnossa, päässyt irti otteesta

Kaikilla on varmasti jonkinlainen mielipide joulusta. " Materiaalijuhla, vihaan joulua, vihdoinkin joulu tulee, juhlimme Jeesusta, taasko se aika vuodesta. " Jotkut voivat haukkua joulua ja he lähtisivät mielummin maan alle, kuin viettäisivät sitä. Osa taas odottaa joulua ja hypistelevät kaupoissa joulukoristeita. Itse en viettänyt joulua pienempänä, koska äitini ja muu sukuni olivat Jehovan Todistajia. Suurin osa varmaan tietää, että siinä uskonnossa joulua ei juhlita. Olin luokasta se ainoa, joka ei kertonut mitä oli saanut joulukalenterista, enkä kertonut mitä olin saanut joululahjaksi. Saatoin syödä joulukalenterin tästä vain huvin vuoksi, mutta päivä päivältä en sitä odottanut. Joululahjoja en saanut.

 Muistan päiväkodissa, kun päiväkodin ohjaajat kyselivät joululahjoistamme. Lapset hihkuivat innoissaan ja selittivät monista barbeistaan, legoista, ym. mitä he olivat saaneet. Kun he yhtäkkiä kysyivät minulta, en tiennyt mitä vastata. En halunnut kertoa, että emme vietä joulua. Joten suuni avautui valheisiin. Kerroin nallesta, palapelistä, ym. mitä olin muka saanut.

Kyllä äitini pari kertaa minulle osti lahjan, mutta hän ei pitänyt sitä joululahjana. Hän antoi sen pari päivää ennemmin, eikä sitä sanottu joululahjaksi. Kodissamme ei koskaan ollut joulukoristeita tai kuusta, ei erityisemmin mitään mikä viestittäisi joulusta. Jouluruokaa söimme, siihen se suurinpiirtein jäikin.

Kun kasvoin vanhemmaksi ( en kyllä muista oliko tätä minun ollessani pienempi ) äiti joi. Vaikkei hän täysin kaatokännissä ollut, humala oli hänessä läsnä. Viime joulu meni kokonaan siihen, että hän joi. Sen takia meillä meni välit melkein puoleksi vuodeksi pois. Mutta minun mielipiteeni joulusta on se, että se on ihan mukavaa aikaa. Pidän lahjojen antamisesta ja saamisesta, joulun tunnelmasta, ruuasta ja jouluohjelmista telkkarissa. Uskon, että tämä joulu tulee onnistumaan nyt paremmin kuin viime joulu.

Sä et tiedä mitään

Jokaisen elämässä on henkilöitä, joita tietää, mutta ei tunne. En nyt tarkoita niitä kavereiden kavereita, joista kaverit kertovat. Käytän esimerkkiä. Itse menen aina samaan bussiin ja sinne tulee melkein aina yksi eräs tyttö. Hän on melkein aina myöhässä, ja  joutuu juoksemaan bussiasemalla. Eli voisin sanoa, että hän voi myöhästellä paljon muuallakin osassa elämää. Hänellä on välillä myös viulun kotelo mukana ( en tiedä hienompaa nimeä ). Eli tiedän hänen olevan musikaalinen. Olen myös nähnyt hänellä Ranskan kielioppikirjan. Eli tiedän hänen opettelevan ranskan puhumista. Tiedän hänestä joitain asioita, vaikken edes tiedä hänen nimeään. En kyllä voi sanoa varmuudella näitä kaikkia asioita. Hän voi olla ajoissa kaikkialla, viulu kotelossa hänellä voisi olla vaikka jotain muuta ja kirja olisi voinut olla jonkun muun, joka hänen piti palauttaa.

Jokaisella meistä on varmasti ihmisiä joita näemme tietyissä paikoissa ja muistamme heidät. Emme välttämättä tiedä heidän nimiään, mutta olemme voineet muodostaa omat johtopäätökset heistä. Voimme vaikka kauppakeskuksessa nähdä sen saman tytön, joka kerta, jolla on mielestäsi liikaa meikkiä. Voit ajatella hänen olevan pinnallinen, vaikket edes tunne häntä. On outoa huomata itsestään, kuinka paljon sitä vetää vääriä johtopäätöksiä ihmisistä. Ja kaikkihan niitä tekevät, on valehtelua jos sanoo, ettei tee niitä. Jos näet jonkun ihmisen kaupungilla, voit vaikka katsoa, hänellä on vähän suuri maha, hän varmaan syö paljon. Vedät heti pieniä johtopäätöksiä ihmisistä, vaikket edes tunne heitä. 

Mielin määrin kahvii ja tupakkaa

Ajattelin nyt kertoa tupakoinnin itsekkyydestä. Jotkut varmaan myöntelevät heti, joillakin voi taas olla kysymysmerkki, joka viestittää, mitä tarkoitat ? Selitän hieman. Joskus kun juttelet tupakoivan ihmisen kanssa, ja kyselet heidän tupakoinnistaan, he voivat tokaista vain, että itseni tässä vain pilaan. Osa ei tähän vetoa kyllä, mutta muutamat ovat minullekkin tätä sanoneet. Pilaat vain itsesi ? Oletko täysin varma nyt asiasta. Ajatellaanpa pidemmälle.

Leikitään nyt, että olet polttanut 17 vuotta. 13-vuotiaana aloitit ja kolmekymppisenä lopetit, sillä huomaat olevasi raskaana. ( käytän siis naisesimerkkiä, jonka kaikki nyt kyllä jo tajusivat ) Lapsesi syntyy ja kaikki on hyvin. Olet tahdonvoimallasi päässyt kokonaan irti tupakasta. Mutta tupakointi on tehnyt jotain vaikutuksia kehoosi. Jospa sinulla on mennyt esimerkiksi. kolme elinvuotta jo pois. Mitä jos sinä kolmen vuoden aikana lapsesi saisivat omat lapsensa. Mutta et näkisi heitä, koska olisit kuollut. Lapsesi voisivat olla pettyneitä. Tai jos poltat lastesikin aikana, viet heiltä paljon pois. Et jaksa juosta heidän kanssaan jalkapallon perässä, lapsien kaverit luulevat sinua vanhemmaksi ja ihmettelevät kuulessaan oikean ikäsi. Lapsiasi hävettää, miksi äidin pitää polttaa. Mutta teini-ikään tullessaan he ovat iloisia, nyt voin pölliä äidiltäni tupakkaa. Ja siitä se lähtee.

Tietenkin myös polttajat vahingoittavat myös muita ihmisiä, he voivat pakottaa heitä haistamaan tupakansavua, joka menee heidän keuhkoihinsa hengittäessä. Passiivista tupakointia siis. Näytät myös mallia muille, muutkin polttavat niin miksen minäkin saisi. Ja kierre voi jatkua. Tapat ihmisiä, jotka joutuvat keräämään tupakkaasi tarvittavia aineiksia. He keräävät niitä kasveista ja tekevät töitä, että sinä saisit tapattaa itseäsi. Joten on aika säälittävää selittää, että pilaisit vain itsesi. Pilaat muitakin.

Tarkoitukseni ei ollut ärsyttää eikä tietoni välttämättä mitään parhaimmasta päästä ole. En tiedä mitä vaikutuksia esim. 17 vuoden tupakoinnilla on. Kyllä tiedän, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen keuhkot rupeavat puhdistumaan, maku-ja hajuaisti paranee, ym. Mutta kyllä jotain peruuttamattomia asioita on varmasti tapahtunut. Enkä yritä saada ketään lopettemaan, en minä siihen pystyisi. Eli tämä ei ollut mikään luento tupakoinnin lopettamisesta. Kerron vain sen itsekkyydestä ja annoin vain aplodit niille, jotka eivät polta. 

Et enempää nähdä voi jos ei nouse pystyyn pää

Nautitko elämästäsi ? Haluatko jatkaa sitä loppuun saakka ? Arvostat hyviä ja huonoja päiviä, et halua elämästäsi pois. Vai vastasikohan joku ei. Haluaisi pakoon kaikkea tätä. Kadota, silmät sulkea. Ja pikkuhiljaa todellisuus poistuisi. Jos saisit lähteä tästä maailmasta, ilman tuskaa, lähtisitkö ? Sinua ei sattuisi lähteminen, ja läheisesi selviäisit tuskasta hyvin. Jos haluaisit, he eivät tuntisi edes ikävää. Lähtisitkö, jättäisitkö kaiken ?

Jos vastasit lähtökysymykseen, että et lähtisi, niin miksi ? Mikä pitää sinut täällä ? Läheiset ihmiset, unelmasi, toivo paremmasta ? Välillä on hyvä miettiä, että miksi edes elää. Miksi kävelee samoja katuja, istuu ruokapöydässä syömässä, halaa kaveriaan. Niin, miksi.

Jos taas vastasit ei, niin miksi ? Pidätkö elämääsi huonompana kuin toisten, onko elämänilosi vain lähtenyt ? En tiedä ikääsi, mutta jos olet vaikka alle kaksikymppinen, sinulla on vielä n.kuusikymmentä vuotta elinaikaa. Et ole edes kokenut puolta elämästäsi ? Miksi siis heti arvioit sen surkeaksi ? Teemmekö elokuvissakin niin, lähdemme vaikka olemme nähneet vasta kaksikymmentä minuuttia. " Se on varmasti huono ", sanomme. Mutta emme voi ikinä tietää.

Tarkoitukseni ei ollut neuvoa ketään, eikä myöskään ärsyttää. Pahoittelut, jos muistelet tätä ja kiroat minua mielessäni. " Vittuakos se yrittää neuvoa, kun ei tiedä elämästäni mitään ", voit ajatella. Niin, en tiedäkkään.

Ei mikään muu mua saa niin järkkymään

Miksi ihminen tekee vääriä asioita, vaikka tietää ne vääriksi ? Haluaako hän vain koittaa, mitä tapahtuu. Näyttää muille, että voin tehdä ihan mitä vain haluan. Tai todistaakseen itselleen, että on vapaa ja vain itse voi asettaa rajat itselleni. Vaikka sitä tietää miten pitäisi toimia, niin miksi sitä toimii päinvaistoin ? Itse tiedän toimivani välillä päinvastoin, kuin pitäisi. En osaa edes itselleni selittää miksi. Enkä nyt tarkoita murrosiässä olevaa uhmaikää, vain ihan elämässä koko ajan olevaa vääryyttä, jonka saisi halutessaan oikeaksi.

 

Jos esim. kaksi henkilöä seurustelevat, toinen on tosissaan ja toinen on vain läheisyyden kaipuusta, niin miksi toinen osapuoli valehtelee toiselle ? Minäkin pidän sinusta, olet ihana, vaikka oikeasti haluaa vain lähelleen ihmisen. Miksi ? Koska ihminen haluaa jotain, eikä hän välttämättä ajattele toisen tunteita. Tai hän pyyhkäisee ne pois mielestään, kyllä tästä suhteesta tulee jotain. Mutta mitä useammin suhde kääntyy päälaelleen ja sen jälkeen on selvittelemistä. Jos ihminen löytää kadulta viisikymppiä, lähteekö hän kysymään muilta, onko heiltä tippunut rahaa ? Ei, sillä hän haluaa sen rahan. Jos joku tässä tilanteessa tekisi jotain muuta kuin ottaisi rahan, taputukset hänelle.

Huomasin, että mietin hieman samankaltaisia asioitani entisessä postauksessa vuoden takaa :

 http://www.laitosnuori.blogspot.fi/2012/09/kun-on-niin-helvetin-vaikee-luottaa.html

Etsin totuutta kestävää

Selitin ehkä hieman kiireisesti edellisessä postauksessa, joten yritän nyt hieman selventää itseäni lisää. Elän tällä hetkellä siis elämisen pakosta, en niinkään halustani. Mutta se helpottaa hieman. Yritän työntää tunteeni syrjään ja suunnittelen päiväni tarkkaan. Tiedän, voi kuulostaa hieman tylsältä. Mutta sillä lailla jaksan tällä hetkellä eteenpäin, suojelen itseäni tunteilta, jotka vaikeuttavat kulkuani. Ehkä eniten minua vie eteenpäin ajatus, että 2-3 vuotta ja olen vapaa, 18-vuotias ja voin päästää omaan kämppään. 

 Toivon, ettei tämä vaiheeni kestä kauaa, sillä kyllä tämä turhauttavalta tuntuu. Nautin kavereiden seurassa ja kotona ollessani, mutta muuten tunnen olevani tunnoton. Tai yritän olla tunnoton, tietenkin ajatukset ja tunteet valtaavat minut usein.

Muistutukseksi mistä minut löytää, muualta kuin bloggerista :

instagram : Roozukka

http://ask.fm/Roozukka

Mun sydän ei toimi enää niin kuin ennen

Elän, mutta erilailla kuin ennen. Nyt en elä niin sanotusti elämisen halusta, vain velvollisuudesta. Mene kouluun, sinun täytyy oppia ja saada hyvä työpaikka. Mene suihkuun,  sinun täytyy olla puhdas. Syö, kehosi tarvitsee ravintoa. Ole ystävällinen, ihmiset odottavat sitä. Nuku, näin yöt vietetään. Siivoa, huoneesi pitää olla puhdas. 

Irina - Et huomaa

Mun kädet ei toimi enää niin kuin ennen

Joskus tuntuu kuin niissä ei ois tuntoa ollenkaan

Katse harhailee vain yhteen pisteeseen, nauliutuu
Hymy useammin toisaalle suuntautuu