Päivä nousee uudestaan ja samat sateet lankeaa

No mä voisin nyt vähän kertoo mitä mä oon tehnyt ja pistää pitkästä aikaa mun elämästä kuvia.
Olen siis ollut tämän viikonlopun äiteen luona ja hengaillut kavereiden kanssa. Eilen Emu ja Rossu tuli meille yöksi ja me käytiin kaupungilla pyörimässä ja hengailtiin vaan mun parvekkeen kätköissä.

Mä katson vain eteenpäin ja annan tuulen hyväillä mun kasvoja. Hiukset hyörii ympärilläni ja auton äänet kaikuu korvissa. Mun mieli on tyyni ja mikään ei tunnu painavan mieltä. Katselen taivaaseen ja siristelen silmiäni auringonsäteiltä. Ihmiset huutelevat ja nauravat asfaltilla. Suljen silmäni ja avaan ne hitaasti uskona tulevaisuuteen. Mulla on todella hyvä olla, joten mikä sen voisi nyt pilata ? Hymy kaartaa kasvoille ja tuuli viheltää korvan vieressä. Elämä on koettelemuksia täynnä, mutta ei mikään voi pilata elämää kokonaan. Aina se elämhalu on jossakin siellä syvyyksissä. Jos sitä ei jaksa kaivaaa ja ahkeroida sen puolesta, ei elämä tunnu miltään. On kohdattava haasteita ja tuntea kuinka elämä pyörii ympyrää ilman päämäärää. Kaikista asioista oppii, eikö se ole silti tärkeintä ? Seison ja avaan käsivarret sivuille. Venytän niitä niin pitkiksi kuin saan ja hymyilen vain tyhmästi. Näitä hetkiä mun odotan aina elämässä. Sun ei tartte murehtia mistään, voit vaan hymyillä tyhmästi häpeämättä sitä. 

Olen sukeltanut kiehuvaan veteen koska sydän sanoi niin

Mä olen tyytyväinen. Ja iloinen. Ja kaikkea muuta ihanaa. 
Olin koko viikonlopun äiteellä ja oli ihanaa olla kavereiden kanssa ! Äiteelläkin olin ollut viimeks joku 2-3 viikkoa sitten, niin olihan se kivaa nyt tännekkin palata. Oon ollut tuhlaaja päällä ja kuluttanut rahaani lävistys koruun, vaatteisiin, sormukseen, kirjoihin ja muuhun turhaan. Mutta välillä on ihan kiva tuhlata rahoja, mitä järkeä säästää edes ? No ei ny kai, kyllä mäkin yritän aina säästää ja sitten tuhlaan kun on jokin tarve. Mä en ole oikein sellainen ihminen, joka säästää kaikki rahansa ja oon kauhea pihi. Mutta en mä kyllä kallistu sellaisen tuhlaajankaan puoleen, joka kuluttaa kaikki rahansa heti kun saa ne. Mä oon sellainen kultaisen keskitien kulkija. 
Olen ihan hulluna nyt Pelle Miljoonaan, siis miten joku voi edes keksiä niin ihania sanoja ? Voin pistää niitä vähän tähän sitten.
Ajattelen sitä kaikkea, oliko se turhaa. Jos en olisi tehnyt niin, olisiko elämäni pysynyt samanlaisena. Olisinko vain pitänyt murheeni sisälläni ? Vai oliko minulla edes murheita, niin kaikki sanovat, mutta miten he voivat tietää sen. Ei kukaan voi tietää ajatuksiani tai tunteitani, joten mistä he tietäisivät onko minulla murheita. ' Epätavallinen käytös kertoo murheista. Jos tekee jotain normaalista poikkeavaa sen voi selittää murheilla, jotka valtaa elämää niin paljon ettei niiden kanssa pysty elämään ' Ja paskat sanon minä. Vai pitäisikö minun vain ylistää tuollaista ajattelutapaa ? Uskoa siihen ja tajuta sen kautta asioita. Mutta kun minä en ole ennemminkään tehnyt mitään, vaikka minulla on ollut murheita. Miksi nyt sitten tulisi jotain normaalista poikkeavaa ? En tiedä, ehkä joku voisi selittää minulle vähän tätä elämää ja ajatustyylejä. 
Aloitan muuten varmaan show tanssin Emun ja Janeten kanssa. Saisi enemmän arkea tähän elämään ja voisi pikkuhiljaa unohtaa kesän kaikki auringonsäteet ja keskittyä syksyn lehtien putoiluun.

olen rikkonut lakia

tehnyt syntiä

tyhmyyden takia
olen saanut kärsiä
silti kaiken oli käytävä niin
koska sydän sanoi niin

Olen ollut ylpeä
koska sydän sanoi niin
olen usein saanut kärsiä
koska sydän sanoi niin
elämä voi olla valaistu tie
joka turvallisesti perille vie
olen käynyt sivuteilläkin
koska sydän sanoi niin

Sisko meille on annettu elämä
ja mä en aio heittää sitä menemään
olen aina tarttunut joka sekunttiin
ja se on sattunut
mutta sydän sanoi niin

Ilman huolii löysin alkuni askelman

Hymyn kääntyy suu, miten elämä voi oikeasti olla näin helppoa välillä ? Pidät vain positiivisen asenteen, niin kyllä sä selviät elämästä. Tai niin mä oon ainakin uskotellut itselleni tässä muutamina päivinä, että en mä tiedä toimiiko se edes loppu elämän, mutta nyt se on hyvä neuvo ainakin mulle. Oon nauttinut pienistäkin asioista, joita on tapahtunut mun elämässä. Mä oon saanut mun ajatuksia kasaan, joten kai se vaikuttaa mun mielipideeseen. On mulla kyllä vielä paljon mietittävää eri asioiden kohdilla, mutta ei niitä oo nyt pakko miettiä. Eihän ?

Sain kattoon julisteet viimeinkin ! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue ! Mun joukkueeseen kuului julisteet, sinitarra ja katto. Kuukausien työ on nyt tuolla katossa ja nyt mä vain venailen, että milloin se koko höskä tippuu sieltä. Ajattelin ihan läppä ajatuksena pistää lattiaankin, mutta se ei oikein toimisi käytännössä. Jos jotain juomista kaatuisi lattialle, mä en voisi siivota sitä pois julisteiden takia. Imurointi ei sujuisi ja ne julisteet olis muutenkin ihan huonosti siellä lattiassa kiinni, koska kaikki potkis niitä. Joten ei ehkä, harmi kun ei ikkunoitakaan voi peittää.. Mun huone on nyt vaan tollanen laatikko joka on vuorattu eri ihmisten kuvilla. Joku voisi tuntea sen ahdistavana, kun kattoisi minne suuntaan tahansa niin silmät tuijottaisi takaisin. Mutta mua se rentouttaa. Aina iltaisin mä vain makoilen sängyllä ja tuijottelin niitä löytäen aina jotain uutta sieltä. Aina kun mä oon hermostunut, mä vaan kiepsahdan sängylle makaamaan ja tuijotan eri ihmisten kasvoja. 

Mä pystyn tähän, hoen itselleni pakonomaisesti. En luovuta tässä kohtaa enää. Se olisi kyllä niin helppoa, kukaan ei olisi näkemässä sitä.. Mutta pakotan itseni, sä olet vahva ja sä pystyt tähän. Vartaloni yrittää pyristellä pakoon, mutta mieleni ottaa johdon ja pakottaa mut olemaan vahva. Ja sitten mä pystyn siihen. Joskus mulla on ongelmia sen kanssa, mutta ei tänään. Vaikka mä olisin voinut olla tekemättä sen, kukaan ei olisi epäillyt mitään. Mutta ei, musta ei tuu luovuttajaa.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan

Kaikki on niin hyvin, että mä vaan hymyilen. Voisin jopa itkeä ilosta, miten oikeasti elämä voi olla näin ihanaa ?

Juoksen pois ja kuulen äänen takanani, joka pyytää minua jäämään. En kuuntele häntä vaan menen suoraan huoneeni kätköihin. Kaivaudun sinne ja yritän saada äänen päässäni lopettamaan. Älä kiltti, pyydän tämän kerran, älä tuo häntä enää luokseni ! Ajatukset eivät tottele ja joudun kohtaaman sen, mitä olen yrittänyt välttää. Se kaivautuu syvälle minuun ja yrittää saada minut tahtoonsa. Tunnen murtuvani, mutta en halua sitä. Silloin päätän, että en antaudu sen valtaan. Taistelen vastaan ja tunnen voiman kasvavan sisälläni, kun se musertaa sen pahan pois. Huudan tuskaa lähtemään ja työnnän sen pois. Tuska luikertelee oven raosta ja tunnen onnistuneeni. Pystyn pitämään sen kaukana itsestäni, olen hyvin tyytyväinen. Hymyilen ja minua kehutaan. Voiton matka on alkanut.

Olen leiponut tänään daim kakkua ja katsellut sadetta ikkunan raosta. Nauranut liian paljon ja tuijottanut turhia tv-ohjelmia. Muuttanut laitospojan tytöksi meikkaamalla ja pukemalla hänet tyttöjen vaatteisiin. Laulanut pelkäämättä huonoa lauluääntään ja syönyt kylmää ruokaa sen takia, kun ei ole jaksanut pistää sitä mikroon. Kuunnellut ohjaajien huonoa läppää ja kirjoittanut päiväkirjaan. Kuunnellut rakkauslauluja, vaikka ne eivät sopisi yhtään tilanteeseen ja miettinyt ulkonäkömuutoksia. 

Huomenna ajattelin tehdä julisteprojektia taas. Miten mulla voi olla oikeasti niin huono onni, että viime kerralla myöskin loppui sinitarra ? Nyt on onneksi kuulemma monta pakettia, joten kyllä pitäisi riittää.  Ja Edward söpöläinen kyyläilee mua sängyn yläpuolelta jo.

Kuuntele sun sydämesi ääntä, älä anna sen vaimentuu

Miksi omat voimat loppuu ? Milloin oikein se oikein tapahtuu ? Oot aina pysynyt vahvana, mutta sitten tuntuu että murheet alkaa painaa hartioita enemmän alas. Harvoin tunnet sellaista, mutta joinakin päivinä. Se alkaa vaikuttamaan enemmän elämääsi ja haitata sitä. Tunnet enemmän surua sisälläsi ja se alkaa leviämään kehoosi. Pelkäät sitä tunnetta, koska olet aina ollut niin iloinen ja positiivinen, olet ajatellut myönteisesti asioita. Mutta nyt yhtäkkiä negatiiviset ajatukset valtaa mielesi ja se ei tunnu järin mukavalta. Yrität työntää sen pois ja onnistut siinä, mutta muutaman päivän jälkeen se palaa taas kummittelemaan. Annat surun täyttää hetken kehosi, mutta kun tunnet niin paljon tuskaa, työnnät asian pois. Se ei silti jätä sinua rauhaan. Se tulee joinakin päivinä, et ikinä tiedä milloin se iskee. Mutta et halua olla yksin asiasi kanssa, menet kertomaan siitä. Pelkäät ja noloat asiaa, mutta olet rohkea ja pyydät apua. Olosi on hetken hyvä, mutta sen jälkeen tuska palaa. Miksei se jätä rauhaan ? 

Mulla menee ihan siedettävästi, koulu alkoi eilen ja aikaiset herätykset tulee kuvioihin. Ihan kiva se on olla poissa laitoksessa välillä ja nähdä kavereita, mutta tavallaan kokeet, aikaiset herätykset ja tunneilla oleminen ei tunnu erityisen houkuttelevalta.

Lakkaat kynsiä ja kuuntelet musiikkia. Syöt pahoja kuivattuja hedelmiä, mutta et välitä niiden mausta. Nyt on hyvä fiilis ja yrität pitää sen sellaisena. Ajattelet positiivisia ajatuksia ja tuntuu, ettei mikään voi pilata fiilistäsi.

olen sairas joskus ilman mitään tarttuvia pöpöjä

Okei, jouduin poistamaan mun tekstejä, koska niissä esintyi laitosten nuorten nimiä ja kuvia, jota ei saisi levitellä. Joten poistin melkein kaikki tekstini, koska en jaksanut ruveta muokkamaan niitä erityisemmin. Mutta mulla menee hyvin, tai niin hyvin kuin täällä voi mennä. Mulle tuli tänään julisteiden laitto himo, joten niitä on nyt taas hitusen enemmän katossa. Toivottavasti tää viikonloppu olis oikeasti se, milloin saan sen koko katon valmiiksi. Täällä laitoksessa ei edes ole paljon häiritseviä tekijöitä sen suhteen, koska suurin osa nuorista lähti lomille. Joten mitä luulette, pystynkö mä siihen ? TOTTA KAI ! Tai ainakin mä yritän ihan täysillä. 

Tää on muuten viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua. Tavallaan on ihan jees, että koulu alkaa, koska pääsee pois laitoksen tunkkaisesta ilmasta. Voi hengailla enemmän kavereiden kanssa, eikä ohjaajat hengitä koko ajan niskaan. Toisaaalta taas tulee taas kokeita, läksyjä, opettajien valituksia.. No mutta onhan siitä ennekin selvitty, joten hyvillä mielin olen lähdössä kouluun.

Mun ajatukset on jotenkin ihan sekaisin ja en saa niitä nyt yhteinäiseksi, joten mulla on jotenkin ihmeellinen olo. Mä mietin aivan yli paljon jotain, mutta en saa vastausta mihinkään ajatukseen. Mun käytös on varmaan ohjaajienkin mielestä jotenkin outoa, kun ne on kysellyt, että onko kaikki hyvin. Totta kai on, miksei olisi ?

                                                                   cee. favim