Tähän maailmaan meitä mahtuu monta

Eli tuli jo muutamia veikkauksia siitä, että mitä olen päättänyt, josta laitos ei pidä. Päätökseni ei ole niin hurja kuin luulitte, se on ihan pieni. Mutta silti laitos ei pidä siitä. Eli olen tutustunut -94 syntyneeseen poikaan, jonka kanssa olen yhteyksissä. Olen siis päättänyt, että en heivaa häntä heti pois elämästäni, vaikka laitos sitä haluaisikin salaa. He luulevat, että poika raiskaa minut pusikossa samalla kun hän vetää huumeita. Nyt joku ohjaajista varmasti lukee tätä ja ajattelee, ei se nyt noin mene. Mutta te pelkäätte niin paljon, että minulle tapahtuu jotain hänen seurassaan..

 

Ymmärrän kyllä. Minua 3 ja puoli vuotta vanhempi poika, eivät tiedä onko hän kunnollinen vai ei, olen alle 16 vuotias. Heitä pelottaa minun puolestani, vaikka ei tarvisi. He pitävät varmasti päätöstäni huonona, miksi hänen pitää olla yhteyksissä siihen poikaan. Mutta poika on erityisen mukava, ymmärtäväinen. Herkkä ja samalla huumorintajuinen. Kysyin, että pitäisikö minun tuoda hänen laitokseen näytille, niin vastaus suhahtaa nopeasti yksikön johtajan huulilta : " Ei, tänne ei tule mitään täysikäisiä poikia tapamaan sinun ikäistäsi nuorta tyttöä. "

Eli en saa edes muuttaa heidän käsitystään pojasta. He kuulemma tarkkailevat tilannetta ja kuulemma eivät hyväksyisi seurusteluamme. Jos niin tapahtuu, tulee kuulemma paljon vakavia keskusteluja molempien osapuolten kanssa. 

Valehdellaan pienemmäksi vahingot

Elämässä tehdään aina virheitä. Jotkut ovat pieniä ja vaikuttavat vain sen päivän, jotkut ovat suurempia ja voivat muuttaa koko elämän. Virheistäkin voidaan olla erimieltä. Teiniraskaaksi tullut voi ajatella, että tämä ei ole suuri virhe, kun taas hänen kaverinsa voivat ajatella, että tyttö on pilannut elämänsä. Välillä ei itsekkään tajua, että on tehnyt virheen. Myöhemmin, vuosien päästä voi huomatakkin, että se asia oli virhe elämässä. Esimerkiksi. tyyppi on saanut huonon päättötodistuksen, koulu ei kiinnostanut. Ei jaksa hakea minnekkään erityiseen paikkaan ja menee vain sinne minne pääsee. Vanhempana, kun tajuaa että ei olekkaan unelma-ammatissaan, silloin voi kaduttaa.

Minulla on tällä hetkellä ongelmana virheiden kanssa, että olemme eri mieltä virheen suuruudesta. Mielestäni en ole tekemässä virhettä, päinvastoin ! Tämä asia on yksi parhaista. Mutta ohjaajat ovat täysin eri mieltä.. En oikein pysty muuttamaan heidän mielipidettään, ainakaan vielä. Se vähän harmittaa, sillä he eivät näe sitä miten minä. Tiedän, että heitä voi pelottaa tämä juttu, mutta sen ei tarvisi. En vain tiedä miten kertoisin sen ilman, että he pudistaisivat päätään ja kertoisivat, että olen vasta 15-vuotias. Niin olenkin, mutta tästä asiasta olen vain varma. Uskokaa tai älkää. Ja virheistähän oppii, jos tämä edes sellainen olisi.

Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään

Pahoittelen hieman, että en ole kirjoitellut. En vain ole pystynyt. Syy ei ole se, että olisin niin henkisesti huonossa kunnossa vaan sen takia, että olen jäänyt nyt laitokselle monista asioista kiinni, joten.. Viime viikolla jäin siis tupakoimisesta kiinni, pääsin helpolla ja sain vain muutaman päivän menokieltoa ja extra kotitöitä. Maanantaina ohjaajat olivat huolestuneita minusta, ymmärrän kyllä heitä, mutta silloin olin hiemasti sanoen ärsyyntynyt ja suutuksissani. En kerro syitä, miksi he olivat huolestuneita. Mutta siis minulta vietiin puhelin ja tietokone kolmeksi päiväksi pois. En saanut ilmoittaa ihmisille, miksi minuun ei saa yhteyttä, joka on järjettömän typerää. He ovat varmasti huolissan, joten eikö olisi heitä edes ajatella ja sen takia antaa luvan minun edes ilmoittaa, että sain kolmeksi päiväksi nyt pienen "rangaistuksen".

No oikeasti olin saanut yhteyden kavereihini, sillä olin ottanut yöpuhelimen sunnuntaista maanantaihin, eli siis olin ottanut kännykästäni simkortin ja siirtänyt sen toiseen kännykkään. Valitettavasti jäin tästä kiinni keskiviikko iltana, torstai aamuna olisin saanut puhelimen, mutta.. Niin, tuosta typeryydestä sai lisää aikaa, joten siitä olin sitten perjantai puolipäivään asti ilman minkäänlaista yhteyttä ihmisiin. Tietenkin minulla oli oikeus soittaa sosiaalityöntekijälle ja äidille.

Mutta nyt minulta vietiin siis nettitikku, luottamus kuulemma poissa ( moneskohan kerta.. ) ja en tiedä tuleeko vielä rangaistuksia. Toivottavasti ei. Pääsin kyllä ihme kyllä lomille, eli olen tällä hetkellä äiteellä. Kaikki on mennyt todella hyvin, istuskelimme jopa neljä tuntia äiteen kanssa parvekkeella juoden kahvia ja naureskellen. Se oli hieman outoa, sillä emme yleensä tee sellaista. Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa saamme välimme korjattua. Silti vielä tulevaisuudessa odottaa se keskustelu, kun kysyn syitä kaikkiin hänen tekosiinsa.. Mutta ei vielä.

Täällä eletään vain kerran, kuka toiste tänne tahtoiskaan

Itsemurhat on minusta jotenkin arka asia. Se on asia, jota ei välttämättä aina tajua. Miksi, minkä takia, mitä hän ajatteli sillä hetkellä, olisinko voinut auttaa jotenkin. Monet varmasti syyttävät itseään toisen ihmisen itsemurhasta. Se on ihan ymmärrettävää, mutta se voi olla hieman turhaa ja voimia vievää. Joskus ihmiset ovat vain niin masentuneita, että he eivät enää kestä. En tiedä hyväksynkö itsemurhia, mutta en tiedä miltä tuntuu olla esim. kolme vuotta vakavassa masennuksessa ilman ilon häivääkään. Silloin se voi olla ihan ymmärrettävää.. En ole ikinä kokenut sitä, joten en voi sanoa, että he olisivat huonoja ihmisiä.

Minua vain ärsyttää ihmiset, jotka uhkailevat tekevänsä itsemurhan vain sen takia, että saisivat huomiota. Niinpä kaikki pitävät heitä huomionkerjääjinä. Kun joku, jolla on oikeita ongelmia ja hän tekee itsemurhan, ihmiset ovat voineet saada kuvan, että itsemurhan tekevät ovat vain angstiteinejä, jotka kaipaavat huomiota. Mutta monet onneksi ymmärtävät, että ihmiset jotka hehkuttavat ja kertovat tekevänsä itsemurhan - he eivät yleensä tee sitä. Ihmiset, jotka eivät kerro suunnitelmistaan, tekevät sen yleisemmin.

Eilen illalla yksi ihminen uhkaili minulle tekevänsä itsemurhan. Otin hänet tosissani, pelkäsin hänen puolestaan. Yritin rauhoitella häntä ja rukoilin puhelimeen, ettei hän tee sitä. Itkin ja toivoin vain mielessäni, ettei hän tekisi mitään itselleen. Kun hän rupesi menemään pidemmälle ja kertoi vähän yksityskohtaisemmin mitä hän tekee, käskin ohjaajan soittaa hätänumeroon. Hän soitti ja minun olisi pitänyt mennä puhelimeen puhumaan. Sanoin kaverilleni, että yritän auttaa häntä. Sitten yhtäkkiä hän kertoi, ettei ole tosissaan ja hän halusi vain huomiotani. Olin todella kiitollinen, ettei hän tehnyt mitään itselleen, mutta se, että hän leikki erittäin vakavalla asialla, oli järkyttävää..

Olen joutunut estämään yhden itsemurhan maaliskuussa jo, ja toivoin, että minun ei tarvitse enää tehdä sellaista.

Toivon, että kukaan teistä lukijoista ei tee itselleen mitään.

Asiat muuntaa muotoaan

Olin nyt siis puolen vuoden jälkeen vihdoinkin äiteellä yötä. Tulin eilen aamulla ja lähden tänään illalla, joten aikaa oli runsaasti verrattuna muihin tapaamisiin. Kyllä minua ehkä vähän pelotti, mutta ei itse asiassa erityisemmin. Kaikki on ainakin tähän asti mennyt hyvin. Toivon, että niin sujuu tämäkin päivä..

Olen jotenkin ihmeellisesti tutustunut erääseen ihmiseen. Tai no tiesimme toisemme jo entuudestamme, mutta rupesimme nyt jotenkin juttelemaan. Sitten siirryimme virtuualimaailmasta puhelimiin, joka on aika outoa minun kannaltani. En erityisemmin tykkää olla puhelimessa hiljaisten hetkien takia, koska en välttämättä aina tiedä, miten paikkailen niitä. Joten oli todella yllätys, että pystyin juttelemaan tämän henkilön kanssa monta tuntia puhelimessa. Se ei ollut edes vaivaannuttavaa niin kuin yleensä, eli olin todella yllättynyt.

Älä näytä mitään, mitä sisälläsi itää

Kännykkä piipahtaa ja sieltä näkyy kysymys : " Mitä teet (-: ? "

No suoraan sanoen istun ärsyyntyneenä, meikittömänä, sipsiä syöden sohvalla. Mutta silti vastaus kuuluu paljon lempeämpänä. " Katon yhtä leffaa, sä ? (-: "

Mulla on pieni paha tapa kaunistella välillä mun tekemisiä. Jos teen mielestäni jotain mielestäni sellaista, mitä en halua sanoa, niin minä heitän pienen valkoisen valheen. Tänäänkin istuin autossa radio poissa päältä, kun henkilö jonka kanssa tekstailin, luuli minun istuvan keittiönpöydässä juomassa kahvia radiota kuunnellen. En tietenkään käytä tätä hyviin ystäviini, vain puolituttuihin.

Pienillä valkoisilla tekstailijaani kohtaan, yritän vain saada itseni kuulostamaan karismaattiselta. Se, että todellisuudessa istuisin nurkassa tuijottamassa eteeni nenä vuotaen, ei välttämättä kuulostaisi niin viehkeältä. Itse asiassa noissa tilanteissa sitä yleensä valehtelee kaikille, jos joku kysyy, mitä teet. Silloin en yleensä päästä valkoista valhetta valloilleen, vaan sanon, etten tee mitään erityistä.

Toivon, että ette saanet minusta nyt hirveän valehtelijan kuvaa. Myönnän kyllä, että valehtelen joskus isoista asioista. Yleensä päästän vain pieniä valkoisia valheita siitä, mitä teen. Tai itse asiassa kaunistelen vain tekemistäni. Mutta asiasta toiseen, olen nyt saanut läppärini onneksi laitokseen. Saan ottaa sen hiljaisen jälkeen (n. kahden viiva kolmen aikoihin ) ja palauttelen iltapalan aikoihin. ( eli nyt kun on kesä, niin iltapala on yläastelaisilla yhdeksältä ) Olen erittäin tyytyväinen, että tähän ehdotukseeni suostuttiin.

Vauhti päällä uskotaan

Pahoittelen hieman, että postauksia ei ole nyt hirveämmin tullut. Olen ollut kiireinen sunnuntaista torstaihin, sillä sunnuntaina olimme splättäämässä ( värikuula-aseilla ampumista ) ja maanantaista torstaihin olen ollut leirillä ohjaajana. Splättääminen oli todella mahtava kokemus ja leirillä meni hyvin, vaikka välillä ryhmättävään poikaryhmään meinasi mennä hermot.. Mutta tällä hetkellä olen  siis äiteellä päivälomilla ja oloni on hieman väsynyt.. Minusta on myös tullut kolminkertainen täti, siskoni sai taas siis vauvan. Hän on kyllä vasta 23 vuotias, että teiniäitikin hän on ollut.. Mutta en halua hänen asioistaan kirjoittaa tänne.

Ennen äiteelle tuloa kävin terapiassa ja rupesin miettimään, että onko siellä käymisessä mitään järkeä. Koko terapeutti on mielestäni erityisen ärsyttävä, että jos edes jatkaisin terapiassa käymissä, haluaisin uuden ihmisen. Meillä on palaveri tässä kuussa, joten voisin siinä mainita asiasta.

Mutta en tiedä mitä mun pitäis tuntea

8,4 keskiarvolla sitten lähdin kesälomalle. En silti pysty vielä sisäistämään, että kesäloma olisi alkanut. Nyt on vapaus. Tai no jaa, ei ihan jos rupeaa miettimään laitoksen kesärytmiä. Yhdeksältä herätykset, kotiaskareita viikolla sen takia, koska meillä olisi muuten liikaa aikaa. Liikaa aikaa jolloin meillä ei olisi kuulemma tekemistä, aikamme kävisi tylsäksi. No jos aikamme käy tylsäksi, niin antakaa meidän nukkua pidempään. Se aika voisi mennä siinä, mutta ymmärrän kyllä, että välttämättä pienemmät eivät pysty nukkumaan aamupäivään.

Oloni on vähän sekainen tällä hetkellä, mutta en anna sen häiritä. Huomenna teemme laitoksen kanssa nyt ensimmäisen retken ja se on.. Rumpujen päristystä.. Splättäämään ! Eli jotain värikuula -aseilla ampumista. Olen yksin siellä tyttönä, sillä talomme nuorempi tyttö ei halunnut lähteä mukaan. Mutta ei se minua haittaa, menen silti.