En olisi uskonut, että tämäkin päivä nyt tulisi. Jatkaisin vain yhtäkkiä kirjoittamista vuoden hiljaisuuden jälkeen. Mitä tässä edes voi sanoa kuulumisten suhteen? Tiivistänkö koko vuoden tapahtumat muutamaan sanaan, ihan hyvin mennyt, mikäs tässä. Toisaalta tiivistäminen ei ikinä ole ollut vahvinta aluettani, joten taidankin kertoa mielelläni parista muutoksesta elämässäni.
Isoin muutos taitaa olla, että asun tällä hetkellä vihdoinkin omillani viihtyisässä yksiössäni. Asunnon saaminen ei ollutkaan niin helpoa kuin luulin, sillä laitosnuoren leima oli otsassani joidenkin mielestä pelottava. Jälkihuoltoonhan kuuluu se, että minulle maksetaan kolme vuotta asuntoni vuokra, että pääsen kokeilemaan omia siipiäni.
Ajokortti löytyy lompakosta, vaikkei sitä olisikaan uskonut silloin, kun ajokoulun aloitin. Autoon astuessani en ollut varma mikä käsijarru on tai miten kytkin ja vaihteet liittyvät toisiinsa. Inssin tosin läpäisin vasta neljännellä kerralla, en tainnutkaan olla mikään parhain kuski. Onneksi pyörällä ajamisen en tarvitse ajotaitoja.
Opiskelen edelleen lähihoitajaksi, valmistuminen pitäisi tapahtua maaliskuussa 2018. Älkää hämmentykö oudosta ajankohdasta, haluan vain odottaa mielenterveys-ja päihdetyön osaamisalaa. Edelleen kiinnostus nousee vain sinne kohti.
Olen työskennellyt henkilökohtaisena avustajana ja pääsinkin tätä kautta työmatkalle kahdeksi viikoksi Bulgariaan. Uskomattomalta se tuntuu edelleen. Toimin myös hiusmallina ja pääsimmekin jatkoon Suomesta, joten lähdimme maailmanlaajuisiin kisoihin Ruotsiin. Tietenkin tänä vuonna ne järjestettiin naapurimaassa eli emme päässeet hirveästi matkustamaan, mutta ainakaan aikaerot eivät meitä vaivanneet.
Vaihdoin myös blogini nimen, sillä laitosnuori-termi ei enää minua kuvaa. En välttämättä haluaisi, että minut muistetaan pelkästä lastensuojelun asiakkuudesta, mutta monet ovat olleet blogissani juuri sen asian vuoksi, joten voin kyllä kutsua itseäni jälkihuoltonuoreksi. Meinasin myös piilottaa vanhat tekstini, sillä osa aiheuttaa minulle myötähäpeää enkä voi samaistua enää kaikkiin ajatuksiin. Mutta annetaan niiden elää omaa elämäänsä, niitä lukiessa tulee vain huomioida päivämäärä ja se, että olen saattanut muuttua rutkasti niistä ajoista.
