tärkeät

Jos mä nyt rupeaisin kirjoittamaan. Mä voisin tehdä vaikka lähimmistä ihmisistä postauksen, koska musta tuntuu, että monet tekee niitä ja mä ainakin aina kihisen uteliaisuudesta, mitä toinen on sanonut musta. Joskus se tuntuu tosi mukavalta ja välillä tuntuu, että siinäkö se vain oli ? Mutta jos jollekkin tulee nyt sellainen tyhjä olo, että eihän toi edes välitä musta, niin se on väärin. Mä välitän todella paljon näistä ihmisistä. Tämä ei ole missään järjestyksessä enkä rupea miettimään, kuka on tärkein. Se olisi niin vaikea sanoa. Ja oli todella vaikea valita jotain yhtä kuvaa, mutta onneksi onnistuin siinä.

Emilia = Emu

Emuun mä tutustuin kolmannella luokalla, kun me tultiin samalle luokalle. Ei me kyllä aluksi oltu kauheesti ystäviä, mutta mä sitten tutustuin enemmän Emuun ja meistä tuli tosi hyviä ystäviä. Me tehtiin aina omia ihme juttuja esim. mentiin hyppimään vesilätäköihin, naamiaisissa pukeuduttiin samalla lailla, hoettiin samoja sanoja koko välkän. Emun kanssa ollaan vieläkin hyvissä väleissä ja toivon todella paljon, että ne pysyy aina hyvinä, koska onhan niitä syrjimisiä ja riitoja tullut aika paljon. Mäkin olen haukunnut ja syrjinnyt Emua ja mä olen niistä pahoillani. Emu on todella kiltti ihminen, joka ei melkein ikinä jätä yksin. Hän on yleensä aika rauhallinen, mutta kyllä siltä löytyy se villikin puoli. Emu kuuntelee jos jollakin on jotain asiaa ja se on mun mielestä tosi hyvä piirre. Hän on tosi ihana ihminen ! Emu kannattaa ottaa mukaan Aliaksen pelaamiseen, sillä se tietää paljon näyttelijöistä ! Mutta muuten se on aika hömelö.

Janette

Janetteen mä tutustuin myös kolmannella luokalla, vaikka mä tiesin Janeten jo ennestään toisen kaverini kautta. En ollut erityisen hyvissä väleissä Janeten kanssa ja meillä oli sellaista pientä riitaa koko ajan meneillään. Mutta sitten me tutustuttiin toisiimme ja tajuttiin, ettei me ollakkaan niin erillaisia. Janeten kanssa mulla on tosi paljon muistoja, esim. laivalla käynti, mökillä olemiset, vapputori hömpötykset. Janette on tosi iloinen persoona ja se yrittää aina keksiä jotain tekemistä. Hän on myös huumorintajuinen ja heittää aika usein läppää. Janette yleensä haluaa saada tahtonsa läpi, mutta eihän se aina onnistu. Silti Janette on tosi mukava ja todella kaunis ihminen ja mä en ikinä haluaisi luopua hänestä. Janette on sellainen piristävä auringonsäde.

Rosanna = Rossu

Rossuunkin mä tutustuin kolmannella luokalla. Ei mekään heti mitään ystäviä oltu, mutta tietokoneen välityksellä sitten tutustuttiin ja ruvettiin viettämään aikaa keskenämme. Mä menin Rossulle melkein aina koulun jälkeen suoraan, mutta sekin sitten jäi. Mulla ja Rossulla ei oo nyt hirveästi mitään tajunnan räjäyttäviä muistoja, tai mulle ei tuu ainakaan mieleen, mutta me ollaan menty yhdessä pyytämään arpajaispalkintoja meidän luokan arpajaisiin, yökylässä tapahtunut kaikenlaista, leikitty paljon leluilla. Rossu on luotettava ja todella mukava ihminen. Hän pysyy yleensä aina mielipideissään, joka on joskus todella ärsyttävää, mutta tavallaan se on hienoa, että uskaltaa olla oma itsensä. Rossu on aika rohkea ja pistää yleensä ajatukset maan tasalla, vaikka pää hipoisikin pilviä. Joskus se on jopa tarpeen. Rossu on sellainen tyttömäinen Robin fani. Mutta hyvin ihana ihminen silti.

Joanna = Jonnu, Bansku

Jonnun kanssa me tutustuttiin jo eskarissa ja meistä tuli melkeinpä heti parhaat ystävät. Vietettiin tosi paljon toistemme kanssa aikaa ja mentiin sitten samalle ekalle luokalle. Oltiin todella läheisiä toisillemme, mutta sitten Jonnu meni kakkos luokalle toiseen kouluun. Kyllä meidän yhteyspito silti jatkui ja oltiin kyllä aika läheisiä vieläkin. Jonnu tuli sitten onneksi kolmannelle luokalle samaan kouluun ja siitä meidän yhteydenpito sitten taas syveni enemmän. Jonnun kanssa mulla on niin hirveästi muistoja, etten jaksa edes luetella niitä ! Jonnu on sellainen vähän hupsu ja välillä vähän vajaa, mutta todella tärkeä ihminen. Hän myös voi raivota opettajille, joka on tullut tutuksi ala-asteelta lähtien. Jonnu on hyvin sosiaalinen ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Hän on sellainen rakas ihminen, josta en tuu päästämään irti. Jonnu on aika villi sille päälle sattueessaan, mutta muuten aika normaali. Kivan persoonan omistava tyttö.

Sara

Saraan mä tutustuin myös kolmannella, kun päästiin samalle luokalle. Ei oltu hirveesti juteltu tai mitään, mutta Sara pyysi mua sen kirjekaveriksi ja mä suostuin. Ruvettiin sitten kirjoittelemaan ja meistä tuli hyviä ystäviä. Ruvettiin viettämään toistemme kanssa ja tutustuin paremmin Saraan. Saran kanssa meillä on aika paljon muistoja esim. olin viikonlopun niillä yötä ja tulin silloin kipeeksi, leirillä tapahtu kaikenlaista, tulin joskus suoraan koulusta Saralle vaikken olis saanut ja kerroin kaikki salaisuuteni. Sara on aika iloinen, mutta välillä sille tulee sellasia vittuilu kohtauksia. Hän ei yleensä oikein osaa päättää asioita, mutta kyllä se löytää aina ratkaisun. Saralle voi jutella ihan rennosti ja se kuuntelee kyllä. Hän on mulle tosi tärkeä ja toivottavasti pysytään aina kavereina. Sara on hauska ja välillä vähän outo, mutta myös tyylikäs. Se on sellainen sekalainen pakkaus, mutta todella erityinen ihminen.

Nää viisi tyttöä on mun kanssa siis samalla luokalla ja tosi ihania ihmisiä jokainen ! Mutta nyt sitten lisää ihmisiä.

Clarissa = Clasu

Clasuun mä tutustuin Rossun kautta. Me nähdään aika harvoin, mutta Clasu on ihana ihminen, joka nauraa paljon. Se on aika kaksimielinen ja sillä on huumorintajua. Meillä ei oo hirveesti mitään erityisiä muistoja Clasun kanssa, jotain powerparkissa käyntiä ja sellasta. Clasu on kyllä mukava ihminen ja voisin viettää sen kanssa enemmänkin aikaa, jos pystyisin.

Dardaa = Dara

Daran kanssa me tutustuttiin laitoksen kautta. Dara on todella iloinen ihminen ja se uskaltaa olla sellainen kuin se haluaa. Me ei välttämättä oltu hirveen samankaltaisia aina ja siitä mä välillä vähän huomauttelin. Mutta kyllä me löydettiin samankaltaisia juttujakin meistä ja juttelu suju. Mä pystyin kertomaan Daralle aina, jos laitos rupesi vituttamaan ja niin kertoi välillä Darakin. Dara oli todella mukava ihminen ja mä olin tyytyväinen, että sain tutustua häneen. Dara lähti pois laitoksesta, ja ei olla nyt nähty. Yhteyttä vähän pidettyä, mutta sekin on vähän jäänyt. Pitäis kyllä taas nähdä enemmän.

Sitten on jotain muitakin ihmisiä tai no kavereita, mutta niitä mä en tässä nyt sano.

Sitten tietenkin laitostyypit ! Mutta niiden kuvia en voi pistää tänne, joten voin vaan sanoa, että ne on mahtavia tyyppejä !

Eilen itkin, tänään nauran

Nuori - Susta on tullut pahis 
Nuori - Oot oppinut laitoksen säännöille
Nuori- Ooksä ihan sekaisin ?
Ohjaaja - Roosa, mikä sulle nyt on tullut ?
Ohjaaja - Onko kaikki hyvin ?


Pahis, no en nyt sanoisi niin. Ei, en ole oppinut laitoksen säännöille. Kyllä, olen ihan sekaisin. En tiedä mikä mulle on tullut. Kaikki on niin hyvin, että voin vaan nauraa. Niinhän mä nauroinkin. Nauroin niin paljon, että ohjaajat luuli mun sekoavan. Passitti mut huoneeseen sen takia, kun mä nauroin. Mä nauroin huoneessani enkä ymmärtänyt miksi. Rauhoituin ja tulin pois. Ohjaaja katsoi mua ja mun nauru täytti taas talon. Jouduin taas huoneeseen. Sitten mä rupesin itkemään hysteerisesti. Itkin vain, vaikka äsken mä nauroin. Ohjaaja tulee ja kysyy onko kaikki hyvin. Pyydän häntä vain poistumaan. Sinä päivänä mä olin huutanut oma ohjaajalle autossa, kiroillut ja hermostunut. Ohjaaja valehteli ja mä suutuin. Rupesin itkemään autossa. Sitä enemmin mä olin huutanut toissapäivänä ohjaajalle, että mä vihaan sitä ja sen pitäis mennä helvettiin. Näytin vaan keskaria ja huusin koko ajan. Haukuin sitä ja rupesin itkemään. Ohjaaja ei ymmärtänyt mua, joten käskin sen lähteä. Sitä enemmin mä olin joutunut kämppään sen takia, että en ollut syönyt iltapalaa. Sitä enemmin mua oli uhkailtu kämppään joutumisella, kun olin riehunut liikaa ja tartuttanut energisyyttä muihin nuoriin. Joten, mikä mulla on. Sitä mä en tiedä. Ei edes kiinnosta. Haluan täältä helvetistä pois ! 

elämä pitää elää täysillä.

Tyttö makaa sängyllään ja itkee. Itkee kaiken tuskan pois kehostaan, joka on vaivannut häntä jo kauan. Seinät kaatuvat päälle ja tyttö jää sinne loukkuun. Tuska hiipii hänen mieleensä ja kaikki pahat muistot valtaavat hänen kehonsa. Huutaa ja potkii, pyytelee sitä lähtemään. Keho kouristelee ja muistot tuntuvat paljon pahemmilta kuin viime kerralla. Hänen täytyy tuntea jokainen epäonnistuminen ja jokainen kyynel, jonka on päästynyt elämäsi aikana. Seinät puristavat joka puolelta ja suru on vain hänen kanssaan. Miksi tytölle tapahtui kaikki tämä ? Mitä tyttö oli tehnyt elämänsä aikana niin pahaa, että häntä rangaistaan ? Tyttö tuskin pystyy hengittämään seinien alla ja alkaa menettää jopa toivoansa. Kaikki maistuu paskalta suussa, mikään ei tee enää iloiseksi tässä maailmassa. Kukaan ei ymmärrä, ei kukaan välitä. Tyttö miettii luovuttamista, sillä mikään tässä maailmassa ei saa enää tyttöä iloiseksi. 

Suru kulkee hänen perässään niinkuin varjona, se iskee aina heikkompina hetkinä. Jos yksikin kyynel pääsee tytöstä niin suru iskee pahemmin. Hän pistää tytön tuntemaan paljon tuskaa, liian paljon tytön kestettäväksi. Tyttö heikkona yksin istuu ja ei enää jaksa ajatella iloisia ajatuksia. Kaverit sanovat vain, että yritä ryhdistäytyä ! Tyttö ei tajua sanojen merkitystä ja vaipuu enemmän kasaan. Ei kukaan saa enää minua tuntemaan mitään, hän ajattelee. 

Silti jonakin päivänä tuska kertoo tavan, jolla voi tuntea kipua kehossaan. Tyttö hauras suostuu empimättä ja tarttuu veitseen kavalaan. Tyttö tuntee vihdoin jotakin ja se tuntuu liian hyvältä. Veri näyttää tytön käsissä niin hienolta. Se verijuova kiertelee tytön kättä. Tyttö hymyilee, niin pitkästä aikaa. Hän ei edes muistanut mitä se tarkoittaa. Tytön keho vaipuu horrokseen, tyttö vain vetää viiltoja enemmän ja enemmän. Niitä vain tulee, tyttö ei edes tajua enää mitä on tekemässä. Tuska kehottaa jatkamaan, se huutaa tytön päässä. Tyttö jatkaa, kipu tuntuu oudolla tavalla hyvältä. Tyttö ei edes itsekään tajua sitä, mutta eihän tytön tarvitsekkaan tajuta mitään. Tyttö tuntee itsensä epäonnistujaksi, jolla ei ole mitään väliä tässä maailmassa..

Mutta tyttö alkaa yhtäkkiä tuntea jotakin. Niin suurta tunnetta, ettei edes itsekkään ymmärrä mistä se tulee. Se on voitontahtoa, hän tajuaa vihdoin ettei hän halua luovuttaa. Kaikki on hyvin tytöllä, miksi hän on tajunnut asiat toisin. Hän heittää veitsin nurkkaan ja lähtee juosten pois. Hän juoksee tielle ja huutaa. Hän tuntee autojen puhaltaman tuulen, lumivallien kylmyyden. Hän kaatuu lumen sekaan ja hymyilee. Kyynel pääsee tytöstä, mutta tämä on erillainen. Se on onnellisuuden kyynel. 

Siitä hetkestä asti tyttö on tajunnut paljon asioita. Hänen pitää elämästä täysin siemauksin. Hän ei anna enää tuskan ilmestyä elämään. Joskus tuska piipahtaa käymässä, kun on tapahtunut jotain, mutta iloisina hetkinä se pysyy kauempana. Se odottaa sivussa tytön murtumista, yhtäkin särö tytössä antaa nautintoa tuskalle. Mutta tuska hämmästyy aina, kun hän näkee tytön hoitavan haavan ! Hän ei enää luhistu siitä kasaan, hän jatkaa elämää vielä energisempänä. Tyttö on tajunnut vanhan sanonnan, se mikä ei tapa niin vahvistaa. Tuska tajuaa hävinneensä ja lähtee vaanimasta tyttöä. Surullisina hetkinä tyttö itkee ja kertoo huolensa. Sen jälkeen hän ei enää ajattele asiaa joka päivä. Elämässä on paljon asioita, miksi surra ajatellen asioita, joiden ajattelu ei tuota muuta kuin tuskaa ? Tyttö nauttii nyt elämästä täysin siemauksin ja hän tuntee voiman sisällään. Mikään ei saa häntä luovuttamaan. 

En lisännyt omia kuviani, koska tuntuisi jotenkin typerältä lisätä omia kuvia tämän jälkeen, kun olen kertonut jostakin tytöstä. Kukaan ei tiedä kuka hän on tai minkänäköinen, niin tuntuisi hämmentävältä pistää omia kuviani siihen.

kiitos jokaisesta hetkestä

Hiukset sekaisin ja väsyttää. Uniset silmät tähän maailmaan avautuu ja katse kääntyy kelloon. Ei, en haluakkaan nähdä sitä. Silti luvut mieleen pintyy ja ajatukset laitokseen palaamisesta. Ei, en halua enää sinne. En pysty palamaan sinne muistojen pesään. Muistot hautoituu siellä ja ne kuoriutuu heti, kun mä tulen sinne. Jokainen hetki, jokainen suudelma tulee mieleen. Tuossa sä sanoit, kuinka kaunis mä olen. Katse kääntyy ja muistot palautuu mieliin. Tuossa mä huusin sulle. Mutta mä olen vahva ja unohdan kaiken. Sä et ollut mun arvoinen. Mä en sun takia pilaa elämääni. Tän tekstin jälkeen mä en vihaa sinua, en rakasta sinua. Pidän sinua tavallisena ihmisenä. Koska mä olen vahva ja en enää halua muistella vanhoja hetkiä. 

Stressi ja tunteiden puutostila

Sai sisälläni aikaan ukonilman

Ja huomaamatta

Tiemme alkoi eroomaan

Se oli utopista kun käveltiin kaksiteen

Vaik suoraan myrskyn silmään

Yhtäkkii viha meidän välillämme jatkoi vaan yltymistään

Enkä mä päässy sun sateenvarjon alle suojaan

Miks riidellään ja rähistään

Kaadetaan haavalle suolaa

Jos toisen käsistä päästää

Aina tällane arpii jättää

Ois pitäny jutella enemmän, 

Miten se ois menny kaaoksen keskellä

Vaan pahempaan suuntaan

Ei se auta, et haukkuu ja huutaa

Väärään suuntaan molemmat mentiin

Kohdeltiin kaltoin väärin tehtiin

Mä loukkasin, sä kusetit

Revit auki mun sydämen useesti

Miks syytetään virheist?

Miks meist on tullu näi hirveit?

Niin ilkeit toisii kohtaan

Tiedän et sattuu molempii

Mikään ei kestä, se todettiin

jotain tarttis vielä, muuten ihan okei

Hei anteeksi, etten ole kirjoittanut. Musta tuntuu, etten mä jaksa kertoa itsestäni, siitä mitä minä olen tehnyt. Haluan kertoa vain tunteistani, en jaksa enää kertoa yksityiskohtaisesti päivistäni. Rupean panostamaan enemmän kertomaan tunteisiin. Tietenkin minä kerron jos jotain on tapahtunut, sellaista mitä ei yleensä tapahdu. Viime viikolla en kirjoittanut, koska olin meno- ja tietokonekiellossa. Erosin myös.. Se sujui riitaisesti ja minulla meni paljon nenäliinoja, joihin kuivasin kosteita silmiäni, joista valui kyyneleitä poskille. Mutta meidän pitää säilyttä välimme, pitää ajatella muitakin nuoria siinä talossa. Ei kukaan kestäisi sitä, jos haukkuisimme toisiamme siellä huutaen. On vain pakko kestää, katsoa vain eteenpäin. Ehkä mä joskus löydän sellaisen ihmisen, joka arvostaa mua oikeasti. Musta tuntuu, että sellainen on aika vaikea löytää. Kaikki ihmiset tuntuu niin lapsellisilta. En tiedä miten sen selittäisin paremmin, mutta he ovat sellaisia ihmisiä, joiden kanssa en voi keskustella syvällisesti. Mä kaipaan sellaista ihmisistä elämääni. Mutta pitää vain odottaa, se voi tulla vastaan milloin vaan. Ihan odottamatta. Mutta voin nyt pistää kuvia viime viikolta. Sain muuten työpaikan maatilalta, jossa olimme yhden nuoren kanssa työharjoittelussa viikon. Olimme kuulemma niin hyviä, joten hän kysäisi, että haluaisimmeko tulla vielä töihin. Suostuimme tietenkin ilomielin.

 Halusin nukkua lattialla, jota ohjaajat ei ymmärtänyt yhtään

Mun mieliala tällä hetkellä on aika hyvä, tai siedettävä. Odotan, että siskoni tulisi ja värjäisi hiukseni punaisiksi. Tällä hetkellä väri on haalistunut ja nämä ovat tälläiset ruskeanoranssinpunaiset. Mutta kirjoittelen sitten taas kun tuntuu siltä. Kirjoitan varmaan ihan vain itselleni, mutta mikäs sen parempaa.