elämä pitää elää täysillä.

Tyttö makaa sängyllään ja itkee. Itkee kaiken tuskan pois kehostaan, joka on vaivannut häntä jo kauan. Seinät kaatuvat päälle ja tyttö jää sinne loukkuun. Tuska hiipii hänen mieleensä ja kaikki pahat muistot valtaavat hänen kehonsa. Huutaa ja potkii, pyytelee sitä lähtemään. Keho kouristelee ja muistot tuntuvat paljon pahemmilta kuin viime kerralla. Hänen täytyy tuntea jokainen epäonnistuminen ja jokainen kyynel, jonka on päästynyt elämäsi aikana. Seinät puristavat joka puolelta ja suru on vain hänen kanssaan. Miksi tytölle tapahtui kaikki tämä ? Mitä tyttö oli tehnyt elämänsä aikana niin pahaa, että häntä rangaistaan ? Tyttö tuskin pystyy hengittämään seinien alla ja alkaa menettää jopa toivoansa. Kaikki maistuu paskalta suussa, mikään ei tee enää iloiseksi tässä maailmassa. Kukaan ei ymmärrä, ei kukaan välitä. Tyttö miettii luovuttamista, sillä mikään tässä maailmassa ei saa enää tyttöä iloiseksi. 

Suru kulkee hänen perässään niinkuin varjona, se iskee aina heikkompina hetkinä. Jos yksikin kyynel pääsee tytöstä niin suru iskee pahemmin. Hän pistää tytön tuntemaan paljon tuskaa, liian paljon tytön kestettäväksi. Tyttö heikkona yksin istuu ja ei enää jaksa ajatella iloisia ajatuksia. Kaverit sanovat vain, että yritä ryhdistäytyä ! Tyttö ei tajua sanojen merkitystä ja vaipuu enemmän kasaan. Ei kukaan saa enää minua tuntemaan mitään, hän ajattelee. 

Silti jonakin päivänä tuska kertoo tavan, jolla voi tuntea kipua kehossaan. Tyttö hauras suostuu empimättä ja tarttuu veitseen kavalaan. Tyttö tuntee vihdoin jotakin ja se tuntuu liian hyvältä. Veri näyttää tytön käsissä niin hienolta. Se verijuova kiertelee tytön kättä. Tyttö hymyilee, niin pitkästä aikaa. Hän ei edes muistanut mitä se tarkoittaa. Tytön keho vaipuu horrokseen, tyttö vain vetää viiltoja enemmän ja enemmän. Niitä vain tulee, tyttö ei edes tajua enää mitä on tekemässä. Tuska kehottaa jatkamaan, se huutaa tytön päässä. Tyttö jatkaa, kipu tuntuu oudolla tavalla hyvältä. Tyttö ei edes itsekään tajua sitä, mutta eihän tytön tarvitsekkaan tajuta mitään. Tyttö tuntee itsensä epäonnistujaksi, jolla ei ole mitään väliä tässä maailmassa..

Mutta tyttö alkaa yhtäkkiä tuntea jotakin. Niin suurta tunnetta, ettei edes itsekkään ymmärrä mistä se tulee. Se on voitontahtoa, hän tajuaa vihdoin ettei hän halua luovuttaa. Kaikki on hyvin tytöllä, miksi hän on tajunnut asiat toisin. Hän heittää veitsin nurkkaan ja lähtee juosten pois. Hän juoksee tielle ja huutaa. Hän tuntee autojen puhaltaman tuulen, lumivallien kylmyyden. Hän kaatuu lumen sekaan ja hymyilee. Kyynel pääsee tytöstä, mutta tämä on erillainen. Se on onnellisuuden kyynel. 

Siitä hetkestä asti tyttö on tajunnut paljon asioita. Hänen pitää elämästä täysin siemauksin. Hän ei anna enää tuskan ilmestyä elämään. Joskus tuska piipahtaa käymässä, kun on tapahtunut jotain, mutta iloisina hetkinä se pysyy kauempana. Se odottaa sivussa tytön murtumista, yhtäkin särö tytössä antaa nautintoa tuskalle. Mutta tuska hämmästyy aina, kun hän näkee tytön hoitavan haavan ! Hän ei enää luhistu siitä kasaan, hän jatkaa elämää vielä energisempänä. Tyttö on tajunnut vanhan sanonnan, se mikä ei tapa niin vahvistaa. Tuska tajuaa hävinneensä ja lähtee vaanimasta tyttöä. Surullisina hetkinä tyttö itkee ja kertoo huolensa. Sen jälkeen hän ei enää ajattele asiaa joka päivä. Elämässä on paljon asioita, miksi surra ajatellen asioita, joiden ajattelu ei tuota muuta kuin tuskaa ? Tyttö nauttii nyt elämästä täysin siemauksin ja hän tuntee voiman sisällään. Mikään ei saa häntä luovuttamaan. 

En lisännyt omia kuviani, koska tuntuisi jotenkin typerältä lisätä omia kuvia tämän jälkeen, kun olen kertonut jostakin tytöstä. Kukaan ei tiedä kuka hän on tai minkänäköinen, niin tuntuisi hämmentävältä pistää omia kuviani siihen.