Olen hengissä kyllä. En ole vain saanut ajatuksiani kirjoitetuksi vähään aikaan, en edes päiväkirjaani. Mutta mitä minulle kuuluu, ihan hyvää. Olen viihtynyt ammattistartissa erittäin hyvin, vaikkakin siellä ei hirveästi älyllisiä haasteita ole. Mutta ihmiset ovat erittäin mukavia ja tulen heidän kanssaan erittäin hyvin toimeen. Hain kyllä taas lähihoitaja kouluun syksyn haussa, mutta en tiedä haluanko edes sinne. Tavallaan haluaisin suorittaa ammattistartin loppuun ja sitten vasta miettiä, minne suuntaan. Mutta asia selviää pian pääsinkö vai en, sitä odotellessa.
Joulukuussa minulla on 3 viikon työssäoppiminen ja menen päiväkötiin. Kaikki jotka tuntevat minut, tietävät kyllä millä mielillä menen sinne. Joulukuusta puheen ollen, pian on joulu. Minä en ole jouluihmisiä, en ollenkaan. En viihdy kaupoissa, kun joululaulut raikaavat ja joulukoristeita on laitettu jokaiselle kulmalle. Lahjakriisi alkaa ja joulupukin syliin pakotetaan.
Tietokone ei myöskään halua olla yhteistyökykyinen, joten sen vuoksi joudun käyttämään kuvia, mitä blogissa on jo ollut esille.
Ehkä minun pitäisi myös kertoa asiasta, joka muuttaa hieman elämääni. Yhtenä päivänä yksikönjohtaja tuli meidän nuorten kanssa ruokapöytään ja kertoi, että hänellä on meille asiaa. Hän kertoi, että tämä palvelukeskus, jossa me olemme, suljetaan vuodenvaihteen jälkeen. Kaikki nuoret hiljenivät hetkeksi ja sulattelivat asiaa. Kysymyksiä alkoi tulla pikkuhiljaa, mutta kaikkein päälimmäinen kysymys oli, minne kaikki menevät.
Itse olin hieman turhautunut, yritin vuoden saada itseäni tänne ja vihdoinkin kun pääsin, minut siirretään heti pois. Minulla oli heti pelko, että joudun takaisin vanhaan laitokseeni. En halua sinne mistään hinnasta.
Sosiaalityöntekijä tuli juttelemaan minun kanssani ja kysyi, minne haluaisin. Sanoin vain, että haluan pysyä tällä samalla paikkakunnalla, en halua minnekkään kauas. Sosiaalityöntekijäni sanoi, että se voisi olla hieman hankalaa, sillä täällä ei ole oikein lastensuojeluyksiköitä. Hän kertoi silti yrittävänsä kaikkensa ja seuraavalla viikolla hän jo soittikin ja kertoi, että minulle olisi paikka eräästä lastensuojelulaitoksesta täältä samalta paikkakunnalta. Paikka ei olisi kyllä minun ikäiselle eikä sinne yleensä pitkiä sijoituksia otettaisi edes, mutta tällä kertaa tehtäisiin pieni poikkeus. Olin erittäin iloinen, ettei minua pakotettu takasin entiseen lastensuojelulaitokseeni. Eli minä muutan ennen vuodenvaihdetta siis uuteen paikkaan ja hieman jännittää minkälainen paikka se on, mutta sekin selviää sitten ajan kuluessa.
