Elämässä on nyt tapahtunut kaikenlaista, mutta voisin aloittaa kertomalla muutostani uuteen laitokseen. Ensimmäisenä iltana purin vain tavaroita ja voin kertoa, että tunti tuli vietettyä peittoon kääriytyneenä ja miettien, miksi halusin tätä. Oloni ei ollut mikään parhain ja muutama itkukohtaus saattoi myös tulla. Seuraavat päivät purin tavaroitani ja kaverini kävivät luonani. ( loppujen lopuksi maanantaina oma ohjaaja kertoi, että he eivät saa käydä rauhoittumisviikon aikana ) Rauhoittumisviikko siis tarkoittaa, etten saa lähteä minnekkään ilman ohjaajaa, eli suoraan sanottuna menokieltoa. Kaksi nuorta olivat aika hiljaisia ja heidän kanssaan en jutellut. Kolmannen nuoren kanssa tulin hyvin juttuun, hän oli minua vuoden nuorempi poika.
Maanantaina tuli uusi nuori, minun ikäiseni tyttö. Emme aluksi jutelleet laisinkaan, hymyilimme vain toisillemme. Seuraavana päivänä hän sitten kysyi, että tulisinko hänen kanssaan pihalle. Suostuin ja juttelimme paljon. Hän oli kotoisin Afrikasta ja kertoi paljon asioita sieltä. Tulimme hyvin juttuun ja olin iloinen, että talossa oli minun ikäiseni tyttö.
Tutustuin myös itsenäistymispäädyssä olevaan poikaan, joka oli myös mukava. Kahden muun nuoren kanssa en vieläkään tullut juttuun, mutta ei se minua haitannut. Uuden tytön kanssa vietimme sitten aikaa ja keskiviikkona alkoi sitten koulu. Eli pääsin elintarvikealalle, jonne en tosissaan olisi halunnut mennä. Uusi tyttö tuli kyllä samaan rakennukseen, mutta eri alalle, joten kuljemme samaa matkaa kouluun.
Ensimmäisenä päivänä koulussa vain juteltiin käytännön asioista ja opettajat selittävät välillä hieman turhiakin asioita. Hirveästi tutustumista ei vielä silloin ollut.
Torstaina sitten oli tutustumista ensimmäisillä tunneilla, ja tutustuin jo muutamiin ihmisiin. He olivat mukavia ja keskustelu pysyi hyvin yllä. Iltapäivällä sitten lähdin ammattistartti haastatteluun. Minua jännitti todella paljon, sillä halusin niin kovasti sinne. Elintarvikeala ei ollut minua varten, tunne oli pysynyt koko ajan.
Kun nimeäni huhuiltiin, lähdin itsevarmin askelein luokkaa kohden ohjaaja kanssani. Kyllä se hyvin menee, sanoin itselleni mielessäni.
He kyselivät minulta asioita, esim. miten koulunkäyntini on sujunut, mistä asioista pidän, haluaisinko hakea vielä lähihoitajaan. Kerroin, etten ole enää varma. Tavallaan haluaisin lähihoitajaksi, mutta tavallaan minua kiehtoo eri alat, enkä oikein tiedä mitä ajatella. He olivat ymmärtäväisiä ja 20 minuutin kuluttua he kysyivät mitä valinnaisia haluaisin. Olin hieman yllättynyt, en ollut vielä siinä vaiheessa varma, että olinko nyt päässyt vai en. Valitsin listasta, jonka jälkeen rupettelimme asioita hetken ajan. Sitten he tokaisivat, että tule sitten tähän samaan luokkaan 1.9. Ilmeeni oli varmasti yllättynyt ja olin niin iloinen. He kertoivat, että minun kannattaa käydä elintarvikealaa siihen asti, että pysyn koulun kirjoissa. Olin tyytyväinen asiasta, sillä en jaksaisi edes olla kolmea viikkoa tekemättä mitään, jos muutkin kaverit ovat koulussa.
Mutta minä siis pääsin ammattistarttiin ja olen niin iloinen asiasta, saan vuoden miettiä mitä oikeasti haluan, kuin että harhailisin muutaman vuoden eri aloja kokeillen.
Elintarvikealalle monet sanoivat, että kannattaisi vielä jäädä. Sanoin, että elintarvikeala ei ole juttuni, enkä viitsi jäädä mukavien ihmisten takia tänne.
Perjantaina siis rauhoittumisviikkoni loppui, joten kävin katsomassa kavereitani kaupungilla. Hymyilin todella paljon, kun pääsin ihmisten keskellä ilman ohjaajaa. Minua vain nauratti, arvostan taas vapautta enemmän. Kun tulin takaisin laitokseen, jäimme sitten kiinni uuden tytön kanssa polttamisesta laitoksen alueella. Olin vartin päästä lähdössä lomille, joten kyllä sitä hieman oli hermostunut. Onneksi pääsin kuitenkin lomille ja meille tuli vain maanantaista keskiviikkoon menokieltoa. Kun ohjaaja sitten vei minua juna-asemalle, hän kertoi, että he kyllä tietävät meidän polttavan. Se ei haittaa heitä, eivätkä he jaksa asiaan puuttua, mutta jos laitoksen pihalla tai ohjaajan edessä poltellaan, silloin on pakko puuttua, koska laki niin määrää. Hän kertoi myös omaa mielipidettään, että hänen mielestään se on niin ärsyttävää, mutta hänen on vain pakko toimia lain mukaisesti. Hän kehotti meitä sitten menemään syrjemmälle tupakille ja toivoi, ettei tämä toistuisi.
Ai että ärsyttikö minua? Ei itseasiassa. Olin viikon laitoksessa ja heti saan menokieltoa, ainakin uusi kokemus.
