VASTAUKSIA osa 3

Anonyymi 7

Mitä vihaat itsessäsi vai vihaatko mitään ?

Kaikki varmasti vihaavat jotain itsestään. Itse vihaan ulkonäöstäni epäpuhtauksiani naamassani. En myöskään tykkää varpaistani, mutta en vihaa niitä. Luonteenpiirteistäni vihaan herkkyyttäni, sillä se saa minut monta kertaa nyyhkyttämään huoneeni nurkkaan. Onneksi en ole enää niin herkkä kuin ennen.

Mitä sitten rakastat ?

Rakastan ulkonäössäni lävistyksiäni ja hiuksiani. Tykkään myös vartalonmallistani. Luonteessa rakastan minun suvaitsevaisuutta. Tietenkin rakastan kaikkia elämänkokemuksiani, mutta en tiedä kuuluuko se nyt ihan tähän vaikka minusta puhuttiinkin.

Jenni

Millainen suhde sinulla on vanhempiisi ?

Aika huono tällä hetkellä. Isään en halua olla missään yhteyksissä ja äidin kanssa en erityisemmin myöskään juttele. Juuri ja juuri pystyn juttelemaan puhelimessa.

Oletko onnellinen ?

En ole varma.

Olisiko elämäsi parempaa, jos et asuisi laitoksessa ?

Ei, minulla olisi kaikki paljon huonommin. Voisin huonosti fyysisesti ja henkisesti.

Millaista on elää laitoksessa ?

Minulle ihan normaalia, mutta tällä hetkellä tykkään asua täällä. Hetki tähän kestää kyllä tottua, jos yhtäkkiä tänne vain ilmestyy.

Mitä sääntöjä siellä on ?

En jaksa edes kirjoittaa kaikkia. Sokeria saa laittaa 2 teelusikallista kahviin ja teehen, ylä-aste ikäiset menevät puoli kymmeneltä huoneeseen ja ala-aste ikäiset menevät puoli yhdeksältä. Hiljainen kestää tunnin ja se aika pitää olla omassa huoneessa, ym.

Anonyymi 8

Mitä ajattelit, kun sait tietää joutuvasi laitokseen ?

Olin shokissa ja erittäin järkyttynyt. Itkin vain enkä meinannut uskoa sitä todeksi.

Miten jouduit sinne ?

Voisinkin tehdä tästä aiheesta joskus taas postauksen, sillä en jaksaisi nyt selittää sitä. Viimeksi vuosi sitten kerroin, mutta siitä on niin pitkä aika, ettei kukaan välttämättä edes lukenut silloin blogiani ja ei tiedä sen takia asiasta.

Kenen kyydillä menit ekan kerran sinne ?

Sosiaali työntekijän.

Anonyymi 9

Minkälaisia unelmia sulla on ?

Haluan ihanan ammatin, tatuoinnin korvan taakse, tietenkin myös ymmärtäväisen kumppanin, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Mutta suurin haaveeni on kyllä kirjoittaa kirja.

Anonyymi 10

Haluaisitko asua mielummin laitoksessa vai sijaisperheessä ?

Uskon, että laitos on parempi paikka minulle. Sijaisperhettä en ole kyllä kokenut, joten en voi tietää. Mutta näillä näkymin sanon, että laitos.

VASTAUKSIA osa 2

Anonyymi 5.

Ootko laitoksessa siihen asti, että olet 18 v, vai pääsetkö asumaan yksin ennen sitä ?

Uskon, että olen ihan täysi-ikäiseksi asti täällä. En usko, että pystyisin elättää itseäni ennen sitä. Täällä on myös itsenäistymisasuntoja, joihin varmaan menen.

Minkälaisia ohjaajia ja muita lapsia/nuoria siellä on ?

Ohjaajat ovat jotkut tiukempia, jotkut mukavempia. Joidenkin kanssa jaan murheeni ja ajatukseni, joidenkin kanssa en. Lapset/nuoret ovat mielestäni mukavia, tietenkin löytyy sellaisiakin joiden kanssa en tule toimeen. Onneksi kaikkien kanssa ei tarvitse asua samassa talossa.

Tuletko niidenkaa toimeen ?

Kyllä, tässähän tää menee.

Ootko ikinä karannut sieltä ?

Entisestä laitoksesta lähdin jättämällä lapun oveen ja siinä luki, että tulisin illalla. Niin teinkin silloin. Tuota ei kyllä karkaamiseksi lasketa, mutta en muuta ole tehnyt. En ole tehnyt mitään 3 päivän katoamista.

Ootko koskaan ollut poliisien kanssa tekemisessä ?

Olen ollut. Joskus varastelin kaupoista paljon ja yhtenä kertana jäin kiinni Anttilassa. Vartijat tulivat ja kuulustelivat minulta osoitteeni, nimeni, ym. Poliisit hakivat minut sieltä sitten ja poliisiautolla poliisiasemalle odottamaan, että laitos tulisi hakemaan minut. 

Saraa ( hän on hyvä ystäväni )

Minkälaista sun elämästä tulisi jos kaikki viisi parasta ystävääsi katoaisivat jonnekkin, pystyisitkö jatkamaan omaa elämääsi ?

Tämä on hyvin vaikea kysymys. Riippuu vähän miksi he katoaisivat, kuolisivat vai jättäisivät minut ? Mutta en välttämättä pystyisi jatkamaan omaa elämääni. Vaikea kysymys, hyvin vaikea. Anteeksi, en osaa vastata.

Mihin aiot nyt säästää ?

Ehkä siihen kameraan ja lävistykseen. En kyllä ole varma.

Koetko olevasi vielä lihava katsoessasi peiliin ?

Välillä. Enää harvemmin, onneksi. Eli siis osa ei tiedä tätä, mutta minulla on ollut välillä vähän ongelmia syömisen kanssa. Edellisessä laitoksessa laihdutin. Liikuin, tein pakonomaisesti joka päivä vatsalihaksia, lankkua, punnerruksia, ym. Kävin lenkeillä ja söin hyvin vähän. Kyllä minä laihduin vähän, mutta sitten lopetin. En itse asiassa muista miksi. Pidin itseäni liian lihavana ja omistin huonon itsetunnon. Tänne laitokseen tullessani minä rupesin laihduttamaan taas yhdessä kohtaa. Oksentelin ruokaa pois, piilotin ruokaa, ettei minun tarvitsisi syödä sitä. Kävin lenkeillä ja katselin anorektikkojen kuvia ihannoiden. Ohjaajat huomasivat pian tämän ja asiaa ruvettiin hoitamaan. Nyt minulle tulee joskus paha olo katsoessani peiliin, mutta onneksi enää harvoin. Kaloreita välillä kyllä katson ihan tottumuksesta.

Vituttaako sua sun kavereiden pinnallisuus joissakin asioissa tai pikkutarkkuus ?

Välillä kyllä. Välillä tunnen itseni niin syvälliseksi, vaikken ole. Kun en pysty puhumaan teidän kanssa niistä asioista, pidän teitä välillä pinnallisina. Mutta en aina, olette mahtavia. Ei siinä mitään. Pikkutarkkuus ärsyttää välillä kyllä. Olen itse niin hälläväliä tyyppi aika monessa asiassa ( mutten tietenkään kaikessa ! ) niin välillä voi vähän tympäistä.

Anonyymi 6

Jos olet seikkailunhaluinen mitä teet ?

Riippuu seurasta ja missä olen. Yksin ollessani voin lähteä vain kulkemaan joitakin pikkureittejä ja katsoa minne ne johtavat. Jos tulee umpikuja, käännyn ympäri ja etsin seuraavan. Näin voin löytää uusia ominaisuuksia kaupungista, jossa asun. Tätä en kyllä laske kaupungiksi, mutta niin. Kavereiden kanssa ollessani teen jotain paljon hullumpaa.

Tykkäätkö tallata polkuja mitä muut eivät ole vielä kokeillut ?

Välillä kyllä. Joskus haluan pakonomaisesti erottua massasta ja teen vain jotakin erillaista sen takia. Yleensä kyllä menen vain sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja se voi joskus viedä teille, mitä muut eivät ole vielä tallanneet.

Uskallatko erottua joukosta ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ?

Kyllä välillä, joskus tulee tietenkin hetkiä, jolloin ei itsevarmuus riitä tekemään jotain, mitä muut eivät tee. En kyllä ole se tyyppi joka mielistelee muiden mielipideitä sen takia, että minusta tykättäisiin, mutta en ole myöskään sellainen, joka kailottaisi erillaisuuttaan. Teen yleensä kyllä sen mikä tuntuu itsestä hyvältä. Jos muut haluaisivat minun keskustelevan turhanpäiväisiä keskusteluja ja minua ei huvittaisia, en suotta vaivaudu siihen vaan jämähdän itseni kanssa jonnekkin huoneen nurkkaan.

Anonyymi 7

Oletko neitsyt ?

Jaa-a, ketähän ihmistä tälläinen kiinnostaa. Aika henkilökohtaisen kysymyksen laitoit ja mietin kyllä vastaanko vai en. Mutta vastaanpa nyt sitten. En ole.

Tupakka merkki ?

Toinen mahtava kysymys. L&M.

Lempivaate ?

Reikäiset farkkuni ja nahkatakki.

Pieni vai iso laukku ?

Iso, mahtuu paremmin kaikkea hyödyllistä.

Musta vai valkoinen ?

Musta

VASTAUKSIA OSA 1.

Nyt olen siis tehnyt videon, jossa vastaan suurimpaan osaan kysymyksistä, mutten kaikkiin. Teen kolmeen osaan kaikki kysymykset, jos joku ei halua katsoa videopostausta. Mutta teen myös vastaukset kolmeen osaan sen takia, koska en usko kenenkään jaksavan lukevan niitä yhdessä pätkässä. Mutta jos et jaksa lukea, katso n.9 minuutin video ja saat selville jonkun verran vastauksia. Jos et saanut johonkin vastaukseen kysymystä, voit etsiä sen. 

Ensimmäinen anonyymi

Itkisitkö jos ei tulisi yhtäkään kysymystä ?

En itkisi, olisin vain hämmentynyt. Ehkä myös vähän pettynyt, että ketään ei huvittanut edes laittaa yhtä kysymystä. Jos tämä olisi ollut ainoa kysymykseni siellä, olisin nauranut.

Käytätkö alkoholia ?

Viime vuonna käytin paljon enemmän, mutta tällä hetkellä en käytä. Silloin yhtenä kertana kaikki paljastui laitokselle, joten en ole nyt tässä hetkeen tehnyt mitään alkoholiin liittyvää.

Mitkä on sun mielestä hyviä kirjoja ?

Dave Pelzer - Pimeä poika. Jodi Picoult - Sisareni puolesta. Stephen King - Kuoleman käytävä. Stephenie Meyer - Vieras & Twilight. John Verdon - Numeropeli. Holly Goldberg Sloan - Näkymätön poika

Suklaa vai hedelmäkarkit ?

Suklaa.

Mihin käyttäisit 100 euroa ?

Ehkä venom lävistykseen ( kaksi vierekkäin kielessä ) tai sitten säästäisin kameraan.

Luetko sanomalehtiä ?

Luen aina välillä. Yleensä ne kuolemisilmoitukset luen aina, kun sanomalehden saan kätösiini.

Mikä on parasta kesäs ?

Kesässä on parasta valo. Ihanat illat, jolloin näkee eteensä. Herääminen siihen, että valo tulvii ikkunasta pihalle. Nurmikko, siinä nauraminen kavereiden kanssa. Vapaus, kun pääse hetkeksi laitoksesta pois. Kyydittäminen pyörällä. Tai no tänä kesänä skootterilla. ( Itse en osta )

Onko koskaan vauvakuumetta ?

On.

Toinen anonyymi

Poltatko ?

Viime vuonna poltin enemmän, enää vain silloin tällöin.

Missä laitokses oot ?

En voi kertoa.

Kesä vai talvi ?

Kesä ehkä. Kyllä tykkään talvestakin, paitsi silloin on kylmä, joten se ei välttämättä ole aina mukavaa, kun joutuu ahtautumaan toppavaatteisiin.

Lempiruoka ?

Tortillat & pizza.

Kolmas anonyymi

Kuka on parasystäväsi ?

Minulla ei ole yksittäistä parasta ystävää, minulla on vain viisi todella läheistä ystävää, joita pidän parhaina ystävävinä. En nosta ketään parhaimmaksi.

Oletko sinkku ?

Olen tällä hetkellä.

Jos ajautuisit saarelle minkä asian ottaisit mukaan ?

Voisin ironisesti sanoa, että veneen. Mutta jos tosissaan kysytään, niin kirjoitusvälineet.

Minne meinaat peruskoulun jälkeen ?

Menen ehkä lähihoitaja kouluun, mutta psykologin ammatti kiinnostaa minua myös.

Neljäs anonyymi

Uskotko Jumalaan ?

Uskon, mutta en perustu raamatun laeille. ( Lait perusmuodossa, en tiedä osasinko taivuttaa oikein )

Lempiväri ?

Musta ja vihreä.

Lempijuoma ?

Vesi, kahvi ja Coca Cola.

Joskus vielä kiinni parsitaan saumat

Kysymyspostaukseen saa siis vielä laittaa kysymyksiä, teen sen varmaan viikonloppuna, että siihen asti aikaa kirjoitella ihan mitä vain kysymyksiä minulle. Tai ihan mitä vain tarkoittaa, ettei kysytä esim. puhelinnumeroa. Koska kaikki voivat arvata kaksi kertaa, olenko kertomassa numeroani tänne netti avaruuteen. Olin muuten kaksi viikkoa sitten viikonloppuna kaverini rippijuhlissa. Olin siis siellä sellaisessa mustassa mekossa vähän vaivaantuneena. En yleensä pukeudu mekkoon, joten oloni oli vähän outo. Tykkään kyllä mekoista, mutta en pidä hienostelusta. En oikein tiedä, miten selittäisen sen.

Olen tässä parina päivänä miettinyt, että mitä teen tämän äiti asian kanssa. En ole varma, haluanko olla yhteyksissä hänen kanssaan vai en. Kyllä minä ehkä pystyisin näkemään hänet muualla kuin osastolla. Tiedän, että hän haluaisi hyvittää tekemänsä asiat, mutta haluanko antaa hänelle tilaisuutta tehdä sen ? Tavallaan tunnen itseni luovuttajaksi, koska olin päättänyt, että en ole yhteyksissä äitiin.. Silti näin hänet, mutta oli kyllä tapahtunut asioita, jotka saivat mieleni muuttumaan. 

KYSYMYSPOSTAUS, lupaan olla rehellinen

Teen siis nyt ensimmäistä kertaa kysymyspostauksen. Ajattelin, että haluaisitte tietää jotakin minusta, jotain mitä en kerro täällä blogissa. Lupaan olla täysin rehellinen ja vastata kaikkiin kysymyksiin, paitsi tietenkin ihan hävyttömiin esim. mikä sun kuppikokosi on. Enkä tule vastamaan niihin yli henkilökohtaisiin kysymyksiin esim. mikä sun osoite on, voitko antaa puhelinnumerosi. Tiedän, että on aika uskaliasta luvata olla rehellinen ja vastata kysymyksiin. Mutta ajattelin, että nyt voisi olla sen aika. Tämä idea tuli siitä, kun kaverini sanoi, etten kerro hirveästi blogissa itsestäni ja se on vain sellaista vähän kuin tarinaa. Mietin sitten, että haluaisitteko tietää jotain minusta ? Nyt on mahdollisuus kysyä. 

Toivoin siis, että tulisi edes muutamia kysymyksiä. Kyllä ymmärrän, että välttämättä teitä ei kiinnosta, mutta olisi kiva vastata kysymyksiinne. Jos sinne kommentiboksiin tulisi vain yksi kysymys ja sekin olisi vain, että minkä ikäinen minä olen, niin ei siinä mitään. Jos joku ei nyt tiedä ikääni, niin olen 15 v. Mutta kysykää.

Haluatteko nähdä todellisen minäni ?

Otsikko ei ole ehkä välttämättä ihan oikeassa, ette minun todellista minää näe kokonaan. Mutta pyydän anteeksi epäselvää puhettani ja videon laatua. 

75 päivää ja emme ole enää ennallamme

Minkälaista on nähdä äiti 75 päivän jälkeen ? Minkälaista on nähdä ihminen, joka on pettänyt luottamuksen ja saanut sinut ihan sekaisin näiden viikkojen aikana. Vaikka ette ole edes nähneet, hän satuttaa sinua. Joten, miksi menit tapaamaan häntä ? En tiedä. Itkukohtaus huoneessa ja päätös, että nyt menen osastolle tapaamaan häntä. Ai hän on osastolla, miksi ? Sanoisinko vain, että hän teki hyvin julman tempun. Menin tapaamaan häntä, olisin voinut vielä portaissa voinut juosta pois, mutta menin sisälle. Näin hänet melkein heti. Hän seisoi siinä ja ryntäsi heti luokseni. Pitkä halaus ja tupakan haju äidistä. Ai olet ruvennut polttamaan, kiva juttu.

Kiusaantunutta hiljaisuutta on jonkin aikaa. Haluaisi vain ravistaa hänen hartioitaan ja huutaa, miksi hän on tehnyt kaiken sen. Mutta juomme vain kahvia ja käymme läpi peruskysymykset. Miten koulussa on mennyt, onko nuo uudet kengät. Puhumme vain vähän asiasta, että miksi hän on osastolla. Teemme sen yhden kerran ja silloinkin huumorilla. Hän on välillä liian lähellä, mutta eikö äiti saisi olla ? Tilanne on liian arka, joten ei. Hän käy tupakilla yhdessä vaiheessa. Istuin vain hänen vieressään ja katson savun menoa. Miten voimme ikinä korjata välimme ? Hän juttelee vähän seuraavasta tapaamista ja ahdistun. Tämäkin kerta oli poikkeus, en tiedä milloin tulee seuraava.. En toki hänelle sitä kertonut, hymisin vain hiljaa. Loppuhalaus ja vihdoinkin ulos. 

Ja tuskin niitä mietit me mitä kerran luvattiin
Kun mä uskoin niin kuin hölmö vain sun uusiin valheisiin
Miten palat yhteen liimatuksi saan

Kato mitä sä teit sä jätit vain sirpaleita

Heitit hiekkaa suoraan mun silmiin

Kato mitä sä teit

Jos ilmapallo karkaa, anna sen mennä

Välillä on ehkä turhaa, että minä ajattelen oikein tahallaan pahoja ja ärsyttäviä asioita, että saan itselleni surullisen mielen. Tahallani pakotan itseni ajattelemaan kaikki sellaisia asioita. Siinä ei ole mitään järkevää, mutta huomaan tekeväni niin usein. Joskus ajattelen asioista vain huonoja puolia ja olen sen takia hyvin ärtyisä. Herkällekkin päälle joudun silloin ja pienekin ärsytys voi saada minut ihan pois tolaltani. Yleensä ajattelen posiitivsesti, mutta tänäänkin tein tämän saman asian. Ajattelin jostakin asiasta kaikki huonot puolet ja pienekin ärsytys sai minut suuttuneeseen tilaan.

Sanon usein, että kannattaa ajatella positiisesti. Vai ajattelenko sitä aina vain ? Kirjoitanko siitä päiväkirjaan, mutta en anna sen tulla sanoina suustani ulos ? En ole varma. Mutta tiedän kyllä, että minun kannattaisi noudattaa "neuvoani". Eihän se tavallaan minun neuvoni ole. Kukahan sen on keksinyt, en tiedä. Mutta ymmärrän toki, että tietenkin on huonojakin päiviä ja silloin ei huvita ajatella positiivisesti. Eikä silloin kannattakaan. Jos vaan turruttaa tunteensa, mieli kärsii. Mutta en kannata kyllä sitäkään angstausta, että murjotetaan huoneessa ja pidetään maailmaa ihan julmana. Niinhän se välillä onkin, mutta unohdetaan se.

Mietin julisteitani yhtenä päivänä. Ne tippuilee ja paljastaa seinää/kattoa. Ihan kuin joku yrittäisi pitää kulisseja yllä, mutta epäonnistuu siinä ja pikkuhiljaa alkaa muillekkin selvitä mitä toinen on. Eli julisteet tippuilee pikkuhiljaa ja kattoa/seinää alkaa paljastua. Minusta tuntuu ihan samalta täällä laitoksessa ollessani. Joskus en tajunnut äidin alkoholisti ongelmaa. Tai yritin vain olla huomaamatta sen. Yhdellä rysäyksellä alkoi kulissit tipahdella. Miten se tapahtui ? Ei sinitarra pidä montaa vuotta.

Riittää kun vain katson sinua, silloin menneelle voin kääntää selän

Kyllä sen aina huomaa, kun laitoksessa on töissä harjoittelijoita. Kuria ei ole ihan helppo pitää kahdelle pienelle pojalle. Huomasin heidän ilmeistään, etteivät he välillä tienneet mitä tehdä joissakin tilanteissa. He vähän lepsuivat päätöksistään sen takia, että pääsisi helpommalla. Mutta en halua sanoa sen olevan huono juttu, sillä eihän he muuten välttämättä saisi heitä käyttäytymään kunnolla. 

Välillä tekisi mieli olla taas lapsi. Ei olisi suuria murheita, jotka täyttäisivät pään. Ei tarvisi miettiä muiden mielipideitä. Ei olisi velvollisuuksia. Voisi vain hymyillä ja antaa kaikkien silittää hiuksia. Kaikkein suloisimpia ovat lapset, jotka eivät ole vielä keksineet valehtelua. He ovat niin luonnollisia ja viattomia. Haluaisi vain heille kaikkea hyvää, suojella pahalta maailmalta, joka voi saada ihmisen romahtamaan hetkessä. Mutta kaikkien on pakko kasvaa. Siinä iässä, kun he menevät kouluun he alkavat tuntea jo vastuuta ennemmän. Pitää tehdä ne sovitut läksyt ja herätä aikaisin aamulla siihen, kun äiti herättelee. 

Mutta kyllä minä olen hyväksynyt sen, että menneisyyteen ei voi palata. Sehän olisi kamalaa. " Hei missä Kaisa on ? " " Joo, se on menneisyydessä. Me ehkei ei enää tunneta sitä pian, jos se muuttaa siellä jotain. " Joten olen tyytyväinen tähän hetkiseen elämän tilanteeseeni. Tai no tyytyväinen ja tyytyväinen, miten sen nyt ottaa. Mutta olisi vielä ihana joskus herätä aikaisin aamulla sen takia, että tulee lastenohjelmia. Irtokarkkipussin karkkeja asetella pöydälle ja järjestää niitä erillaisiin jonoihin. Nauraa melkein kaikelle.

Joo mä myönnän, mä pelkään

Seison suihkussa ja annan veden vain virrata olkapäiden yli. Katseeni harhailee ja ajatukset eivät osaa ajatella mitään yksinkertaisesti. Yhtäkkiä huomaan hämähäkin kipittävän seittiä pitkin kattoon. Meinaan kiljaista, mutta pystyn pidättämään sen. Olen pelosta jäykkänä ja ajattelen, kuinka se voisi tippua päälleni. Kävelen askeleen taaksepäin ja sitten pelkään, että takanani on uusi hämähäkki. Katson, mutta en näe mitään. Hämähäkki joka seikkailee katossa, meinaa tippua ja kiljaisu ei todellakaan ole kaukana. Hämähäkin pääsessä kattoon, ryntään suihkusta pois heti. 

Pelkoja on kaikilla erillaisia. Minä pelkään hämähäkkejä, kuten kerroin tuossa aiemmin esimerkin avulla. Kaverini "pelkää" tuollaisia kuvia, joita otan. Eli tuo tuossa yläpuolella otettussa kuvassa olen minä. Olen vain laittanut hiukseni naamani eteen ja napsaissut kuvan. Jos katsotte oikein, huomaatte silmäni joka on suurinpiirein keskellä tuossa kuvassa. Mutta pelot voivat johtua eri asioista. On tehnyt saman asian ennenkin ja siitä on jäänyt huonot muistot. Pelkää, että sattuu jotain. Asia on vain uusi ja pelottava. Joku voi pelätä hyppäämistä uimahallin korkeimmasta hyppypaikasta, joku pelkää torakoita, joku pelkää pimeitä kujia ja toinen voi pelätä vaikka vessan peiliä.

Joku voi pelätä hautausmaita, koska kauhuleffassa on tapahtunut jotain karmivaa siellä ja pelko on voinut jäädä siitä. Tai sitten vain pelottaa, koska siellä on niin paljon ruumita. Monet myös varmasti pelkäävät, että läheinen ihminen joutuisi sinne. Peloista voi päästä yli kohtaamalla ne. Mutta tarvitaan paljon rohkeutta kohtaamaan ne. Minä en uskoisi pystyväni olemaan samassa huoneessa vapaana olevan tarantellan kanssa. Vaikka se ei olisikaan myrkyllinen, pelkäisin paljon silti. 

Mustaa kahvia ja murskattuja haaveja

Tee veden odottaminen on mukavaa. Seisoa vain ja odottaa, kuinka vesi tulee kuumaksi. En tiedä mikä siinä on niin ihanaa mielestäni, se odotus vai se, että on hetki aikaa vaipua ajatuksiin. Mutta silloin, kun on kiire, silloin sitä jokainen sekuntti tuntuu menevän liian hitaasti. Kahvin odottamisesta en tykkää. Vaikka tykkäänkin enemmän kahvista, en tykkää sen odottamisesta. Ja ehkä mietitte, miksi kerron tälläisestä. Koska ajattelin kertoa elämäni pienistä iloista. Yksi niistä on tee veden odottaminen. Olen ennenkin kertonut niistä, mutta siitä on jo kauan aikaa.

Itselläni on vihko, jonne suurinpiirtein joka päivä kirjoitan elämäni pieniä iloja. Siellä voi olla esimerkiksi. saippuan hyvä haju, rohkeus sanoa asioita, kokeesta hyvä numero, kahvin juonti, radion musiikki. Ihan mitä vain, joka tekee edes hetkeksi iloiseksi. Kannatan sen tekemistä, itsekkin olen hieman positiivisempi kirjoittaessani niitä asioita. Mutta päivän huonoja asioita ei kannata kirjoittaa, siitä tulee vain paha mieli, kun muistelee kaikkea epäreiluuksia mitä päivän aikana on sattunut. 

Ehkä yleisin päivän piristykseni on radiosta tuleva hyvä biisi. Taksin kuljettajamme onneksi ei vaihda kanavaa ikinä ( niinkuin jotkut, kerroin silloin ) joten ei tarvitse murehtia, että haluaako hän kuunnella tämän biisin loppuun. Voi olla myös naurukohtaus kavereiden kanssa, joka saa tuntemaan itsensä porukkaan kuuluvaksi. Tykkään myös välillä katsoa, kun pesukone pesee vaatteita. Haluaisin joskus katsoa sitä koko ohjelman ajan, mutta vielä en ole "tuhlannut" aikaa siihen tuntia.

Miten tää elämä näin on mennyt

Viikonloppu toisessa yksikössä meni ihan hyvin, yhtä asiaa lukuunottamatta.. Tein jotain kiellettyä ja tiesin jääväni kiinni. Miksi teit ? Koska joku ihminen petti minut taas kerran. Syytätkö toista ihmistä teoistasi ? En, myönnän, että olisi itsekkin pitänyt ajatella vähän pidemmällä kuin vain tehdä. 

 Muistatteko kun kerroin teille silloin, että haluan terapiaan ? Ehkä jossakin siellä muistin syvyydessä se voi olla tai sitten asia on haihtunut savuna ilmaan. Mutta huomenna olen menossa siis palaveriin siitä asiasta. Minua odottaa 2-3 terapeuttia ja ohjaaja täältä laitoksesta. Minun pitäisi siinä sitten parille tuntemattomalle ihmisille paljastaa ajatuksiani ja kertoa elämästäni, en voi olla edes varma, että tuleeko heistä kenestäkään minun terapeuttini. Pelkään vähän, mutta olen jo sopeutunut asiaan. Kerron heille, he kuuntelevat ja sillä selvä. Toivon vain, etten murru.

Tämä voi vähän kuvailla tunteitani ihmistä kohtaan, joka sai minut pettymyksen ja vihaan valtaan lauantai iltana.

 Vaikeaa on tää
et uskokaan
kun sua ei luonamme näy

kuinkahan meidän nyt käy 

 En voinu ymmärtää sit nyt mä tiedän paremmin

Enkä löydä sua enää

Mut se ei nyt taida auttaa

Tänään joudun menemään toiseen yksikköön eli toiseen taloon täällä, koska tämä talo jossa asun, on kiinni viikonlopun. Ehkä minua vähän jännittää, en tiedä oikein ketä siellä on. Talo kuulemma täynnä ihmisiä, mutta minkälaisia ? Ärsyttäviä huumoripellejä, jotka keksivät huonoja vitsejä kaikesta ? Surullisia ja hiljaisia sieluja, joiden sanomisista ei saa selvää ? Posiitiivisen iloisia ihmisiä, joita yleensä monet ihmiset kadehtivat ? Ehkä viikonlopun selviän siellä, toivottavasti.

Kaikkein eniten mitä vihaan automatkoilla on se, jos toinen ihminen vaihtelee koko ajan radiokanavia etsien hänen mielestään hyvää musiikkia. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun yhtäkkiä tulee todella hyvä biisi ? Olisi niin ihanaa kuunnella sitä, ei mitään muuta toivoisi sillä hetkellä. Mutta radiokanavan vaihtelija ei välttämättä tykkää samasta biisistä ja laittaa tilalle jonkun toisen biisin toiselta radiokanavalta. Silloin on niin ärsyttävä fiilis, miksi hän vaihtoi kanavaa, vaikka juuri äsken tuli niin mahtava biisi. Olisi reilua, jos pysyisi samalla radiokanavalla. Sieltä tulisi huonoja ja hyviä biisejä, okei. Mutta se olisi reilua molempia kohtaan, sillä kumpikaan ei vaihtaisi kanavaa, jos tulisi toisen mielestä hyvä biisi. Ymmärrän, jos yksin hararstaa tuota kanavien vaihtamista, mutta olisi mukavaa, jos hän vähän miettisi toistakin ihmistä eikä vain itseään.