Kellot tehkää meille aikaa nyt

♥Kerro keneltä sait haasteen

♥Ensimmäinen kuva on tärkeä kuva tai kollaasi blogistasi

♥Haasta ne, jotka mainitset haasteessa ( tosin itse en vaivaudu haastamaan ketään, tehkää halutessanne )

Sain haasteen Noora Jasminilta ( hänen bloginsa )

 

Oli todella vaikea yhtä tärkeää kuvaa, mutta tässä yksi niistä, sillä se sisältää erittäin tärkeitä ihmisiä.

 

 

Yleistä

♥Milloin perustit blogisi? Tammikuussa 2012 varmaan ?

♥Mistä blogin nimi tulee? Siitä, että asun laitoksessa.

♥Mikä on nimimerkkisi tarina? Sen takana ei ole mitään tarinaa, joskus sain vain idean yhtäkkiä käyttää Roozukka-nimimerkkiä.

Arkisto

♥Näytä joku vanhoista bannereistasi

Valitettavasti en pysty, sillä kuvat on äiteen tietokoneella.
 ♥Viimeisin kommenti, joka sai sinut hymyilemään.
Melkeinpä kaikki saa, mutta laitetaan nyt tälläinen jonkin aikaa sitten tullut.
Anonyymi 25.marraskuuta 2013 11:42
niin upea ja vahva ihminen. voima hali ja oot ajatuksissa!♡

♥Muutama kuva sinusta eri vuosilta

Postaus

♥Postaus josta olet erityisen ylpeä? En nyt tiedä olenko tästä ylpeä, mutta oli hämmentävää huomata, että 1,5 vuotta sitten olen miettinyt asiaa, joka kuulostaa mielestäni tälläkin hetkellä järkevältä. http://laitosnuori.blogspot.fi/2012/09/kun-on-niin-helvetin-vaikee-luottaa.html

♥Postaus joka oli kuukauden suosituin? http://laitosnuori.blogspot.fi/2014/03/ei-ne-huomaa-vaikka-tuijottaa.html

♥Postaus jonka haluat kaikkien näkevän? http://laitosnuori.blogspot.fi/2013/05/miten-jouduin-laitokseen.html

Sekalaista

♥Oletko tehnyt teemaviikkoa? En.

♥Onko sinulla yhteistyökumppaneita? Ei.

♥Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa? En ole.

Tilastot

♥Sivujenkatselumääräsi tällä hetkellä? Siinä 40 000 tienoilla.

♥Lukijamääräsi tällä hetkellä? 82.

♥Päivän sivujenkatselumäärä tällä hetkellä? Ai tältä päivältä ? 35.

Lukuluettelo

♥Blogi, jonka postauksia odotat eniten? http://ievablogi.blogspot.fi/

♥Blogi joka on lukuluettelon ensimmäinen tai viimeinen? http://a-boy-with-no-name.blogspot.fi/ ja http://hereicomefreedom.blogspot.fi/

♥Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi? En tiedä saako sen nähtyä jostain, mutta en kyllä edes muista.

Kuvia

♥Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi

Ja jonain päivänä tuska hellittää

Joskus kun rakastaa toista ihmistä, pitää osata päästä irti, jos tietää, että hän olisi onnellisempi toisaalla. Toista rakastaa todella paljon, mutta rakkauteen kuuluu se, että välittää toisesta ja haluaa toiselle vain kaikkea hyvää. Silloin voi antaa ihmisen lähteä, kun tietää, että hänellä on asiat paremmin jos päästää irti. Se sattuu, tietenkin, mutta niinhän rakkaus aina. Pitää vain ajatella ihmisen parasta. Joskus on ihmisiä, jotka jäävät itsepintaisesti roikkumaan ihmiseen ja eivät voi käsittää asiaa. Mutta se pahentaa tilannetta ja molemmat ahdistuvat. Täytyy ajatella myös mitä toinen haluaa, ketään ei voi pakottaa jäämään. 

 Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa

Laura Närhi - Mä annan sut pois

 Joskus molemmat rakastavat toisiaan ja haluaisivat olla toistensa kanssa, mutta muut asiat vaikuttavat heidän suhteeseen. Välimatkat, säännöt, henkisesti huono kunto. Joskus rakkaus on aitoa, mutta se tulee vain väärään aikaan. Molemmat yrittävät saada suhdetta toimimaan, mutta heitä on vain kaksi. He eivät pysty vaikuttamaan muihin ihmisiin. Ja entä jos toisella on henkisesti asiat huonosti? Ensin täytyy saada itsensä kanssa asiat kuntoon, ennen kuin voi ajatella olla toisen ihmisen kanssa. Joskus voi välimatkat vievät suhdetta huonommalle tasolle, tapaamiset pitää sopia etukäteen eikä voi yhtäkkiä piipahtaa toisen kotona. Ja niin kaikki asiat vaikuttavat.. Jos joku nyt sanoo, että rakkaus voittaa kaiken, niin se voi ehkä olla mahdollista. Mutta joissain tilanteissa se ei voita. Silloin kun rakastaa aidosti, tietää milloin päästää irti.
 
You'll be okay
You'll be okay
Just look inside
You know the way

 'Cause you're never alone
I will always be there
You just carry on
You will understand

A great big world- You will be okay

Eikö meillä todellakaan ole muuta sanottavaa

Hiljaisuus on kaikkien kanssa niin erilaista. Läheisten ihmisten kanssa sen ei tarvitse olla vaivaannuttavaa, eikä ole pakko keksiä jotain turhanpäiväistä juteltavaa. Toisin kuin puolitutun nähdessä, tuntuu, että on velvollisuus pitää juttua yllä, sillä molemmat yleensä vaivaantuvat hiljaisuudessa ja pitävät pientä keskustelua yllä sanoilla : juu-u, joo, no tuota.

Toisaalta taas joidenkin kanssa ei halua puhua. Heitä voi moikata, mutta juttutuokiota ei haluta perustaa. Itse myönnän, että laitoksessa ohjaajille en jaksa vastata erityisemmin. Haluan olla rauhassa puhumatta, mutta silti joku ohjaaja yrittää aina keskustelua. Ehkä klassisilla sää kommenteilla tai vastaavilla. 

 Mutta olette varmasti kokeneet vaivaantuneen hiljaisuuden. Se ei ole erityisen mukavaa, ja tilaanteesta haluaisi vaan karata. Silloin on vain pakko keksiä jutunaihetta, johon toinen useimmiten tarttuu, sillä hänkään ei halua kiusallista hiljaisuutta.

Katselin juuri puolitoista-kaksi vuotta vanhoja kuvia, ja tuntuu, että olisin muuttunut jotenkin paljon, ja toisaalta taas vain vähän.

 

Miten elämä on mennyt

Minulle tulee välillä aina tunne, ettei huvita syödä. Se voi kestää päivän ja se on erittäin ärsyttävää, sillä tiedän tarvitsevani ravintoa. Ruoka vain ällöttää ja joudun pakottamaan itseäni syömään sitä. Joskus en pysty siihen kunnolla, ja vien loput ruuat roskikseen. Viimeksi eilen oli taas tälläinen päivä, mutta tuntuu, että myös tänään, sillä aamupalan syöminen jäi pieneksi. Ja jos joku nyt miettii, että haluanko laihtua, niin en. Tämä paino on minulle sopiva, en kyllä välttämättä huomaisi, jos pari kiloa tulisi lisää. En edes ole käynyt pitkään aikaan puntarilla, viimeksi syksyllä ? Joten ei, en yritä saada itsestäni luurankoa. Joskus se oli toiveena, mutta se vaihe on jo kaukana takanapäin.

 Välillä tuntee itsensä vainoharhaiseksi, myönnän, että minulle tulee välillä sellaisia tunteita. Tuntuu, että näkisin jonkun ihmisen ja luulen häntä siksi. Mutta tiedän, ettei hän voi olla se joksi häntä luulen. Silti hengitykseni salpautuu ja kyyneleet meinaavat kohota silmiin. Voin tarkkailla ihmistä, hänen liikkeitään. Tiedän, ettei hän millään voisi olla hän, mutta silti, jokin osa minusta uskoo, että hän voisi olla. Ärsyttävää tässä asiassa on, että tämä tunne tulee kuukausittain. Varsinkin, jos näen jonkun ihmisen monta kertaa, niin heti ajatukseni alkavat juosta kilpaa toistensa kanssa ja vyöryvät päälleni kuin aallot. Entä jos hän on se, hän voisi hyvin olla. Yritän pyyhkiä ajatukset pois, mutta silti katson ihmistä tarkkaavaisesti, vaikkei henkilö edes voi olla hän.

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen on aina jotenkin, miten sitä kuvailisi. Tavallaan tekisi mieli ravistella 13-vuotiasta Roosaa, että mitä ihmettä sinä teet, mutta tavallaan, sitä vain hymyilee, kuinka on kasvanut niistä ajoista. En silti muuttaisi mitään niistä ajoista, kaikki on opettanut minua elämään paremmin, vaikka huonojakin aikoja on ollut. En edes halua yleensä lukea päiväkirjoja, joissa olen 12-vuotias. Haukuin itseäni, laihdutin silloin, olin itsetuhoinen. Olin siis keväällä joutunut laitokseen ja syksyllä tämä vaihe alkoi. Minua surettaa aina nähdä ne lauseet, jotka huutaa tuskaa niin suorasti, että se on pelottavaa. Nähdä sivukaupalla huonoja puolia itsestäni, kuinka ruma olen, miten minun pitäisi laihtua. En siis lue yleensä sen ajan päiväkirjoja. Kyllä hyväksyn sen elämänvaiheen, mutta en mielummin en sitä muistelisi.

Ota vastaan tämä lyhyt hiljaisuus

Tyttö laittaa hiuksensa kiinni ja jättää pari suortuvaa vapaaksi liihottamaan. Katsoo itseään peilistä heijastuvaa kuvaa, mitä tuijotat. Rypistää otsaansa ja hiippailee keittiöön, yrittää olla äänetön. Kaataa neljännen kupin kahvia, mutta neljäs kuppi on pahin mahdollinen. Kahvissa on puruja, mutta silti tyttö istuu pöytään ja juo sitä tuijottaen ikkunaa. Päätä särkee, hän tietää miksi. Huonosti nukuttu yö ja nikotiininpuute, hän yrittää lopettaa pikku hiljaa pahaa tapaansa. Tyttö tiesi sen olevan vaikeaa, mutta silti kyyneleet tulevat poskille yllättäen, aavistamatta. Hän ei haluaisi luovuttaa, mutta välillä tulee liian suuri halu saada sytyttää huulilla oleva kaunokainen ja saada puhaltaa savua niin kuin talvella aina pakkasenkin tullessa. Pikkuhiljaa se helpottaa, hän yrittää lohduttaa itseään.

 Tyttö katsoo ruutua, näppäimmistöä, jolla saisi kerrottua niin paljon ajatuksia. Pieniä ja suuri ajatuksia, jotka mielessä pyörii viikko toisensa jälkeen. Mutta hän ei kerro niitä. Jaarittelee turhalla, istuu tuolissaan. Sormet, joissa puoliksi lähteneet lakat, tanssivat ja yhtäkkiä näytöllä on kirjaimia, paljon. Mutta kaikki yhdentekevää, ei yhtään mitään, jolla saisi selkyyttä. Hän vaihtaa laulua, toivoo huulirasvaa ja haluaisi käpertyä vilttiin. Käpertyä ja tuijottaa juuri häntä silmiin. Miettiä mitä silmien takana on, mitä tunteita, mitä huolia. Mutta silti ei puhuisi, katsoisi vain suoraan sieluun. Mutta tyttö ei pystyisi katsomaan suoraan sinne, ihminen piilottaa sen usein. Mutta hän, on kertonut paljon. Tyttö tietää osan, muttei kaikkea. Silti hän haluaisi katsoa silmiin, miettiä niitä asioita ja ymmärtää. He eivät häpeäisi hiljaisuutta, sillä sitä ei olisi. Ääntä ei kuulu, mutta hiljaisuutta ei ole.

Ei ne huomaa, vaikka tuijottaa

Teen tämän haasteen taas kerran, mutta ei se mitään.

Tarkotuksena on siis kertoa 11 asiaa itsestään, vastata haastajan 11 omakeksimään kysymykseen ja etsiä 11 uutta blogia jotka haastaa. Takaisin haastaminen on kiellettyä.

11. Asiaa minusta

1. Minua ahdistaa syödä tuntemattomien kanssa samassa pöydässä.

2. Tarkkailen paljon ihmisiä ja mietin heille elämäntarinoita.

3. Melkein kaikki ystäväni ja tuttuni jollain tavalla kommentoivat nauruani, sillä se muuttuu todella paljon ja kuulostaa välillä hieman oudolta. 

4. Otan ehkä laitoksesta päästyäni tatuoinnnin korvan taakse, numeron 23, sillä se kuvaa elämääni. 

5. Haluaisin työskennellä murhaajien ja muiden vankien ns. psykologina, mutta tiedän, että en ikinä sitä tule tekemään.

6. Olen tyytyväinen kroppaani, 2-3 vuotta sitten taisi olla itseinho vaihe menossa. Onneksi ei enää.

7. Vihaan seitsemän numeroa, jokin sen asenteessa ei sovi yhteen minun kanssani.

8. En hirveästi pidä siitä, että ihmiset koskettelevat minua esim. taputtavat olkapäälle, ravistavat vähän poskea.

9. En pidä yhteyttä sukuuni paitsi äitiini ja siskopuoleeni.

10. En kuulu kirkkoon, eli minua ei ole kastettu enkä ole käynyt rippikoulua. Aion mennä siis naimisiin maistraatissa.

11. Minua kutsutaan toisella nimellä, joten aina jos minulta kysytään toista nimeä, joudun selittelemään että se on Roosa ja etunimeäni ei käytetä.

Kysymykset:

1. Mikä on tärkein asia elämässäsi?

Positiivinen elämänasenne.

2. Onks sull sisaruksii?

Puolisisko kyllä.

3. ooks hyvä koulus?

Ihan okei, ka 8,25.

4. Kana vai nugetti?

Kana.

5. Mill luokal oot?

Ysiluokalla eli pian peruskoulu ohi.

6. Jos olisit poika mitä tekisit ekana?

Menisin kadulle ja pyytäisin jotakuta lyömään minua munille. Jos kukaan ei tekisi sitä, puristaisin jotakuta naista pepusta ja toivoisin, että hän tekisi sen. Munille lyöminen olisi kiva kokea.

7. kaverit vai perhe?

En halua vastata kysymykseen.

8. monesko kysymys menos?

Kahdeksas.

9. mikä eläin haluisit olla?

Musta puuma.

10. kananugetit vai ranskalaiset?

Ranskalaiset.

11. kuinka kauan oot blogannu?

Hmm, yli kaksi vuotta. Osan postauksista olen poistanut, joten en ole varma. 

En haasta ketään, joten en tee kysymyksiä. 

 Ja kyllä, bloggerilla on ongelma kanssani ja tämän vuoksi tälläinen teksti. 

Samaa itsekkin mietin mä vieläkin

Kiireet välillä hieman estää tänne tänne kirjoittelua. Nautin hiihtolomastani ja en sen takia tänne kirjoitellut, en muutenkaan hirveästi netissä pyörinyt, koska suurin osa lomasta meni äidin muutossa auttamiseen ja omaan aikaan. Tällä viikolla en ole kerinnyt kirjoittaa huonosti ajoitettujen tietokonevuorojen, bussimatkojen ja koulun vuoksi. En silti tunne hirveää syyllisyyttä asiasta, sillä kukaan ei varmaan kuole, vaikka joskus kirjoittaisin harvemmin. Tälläkin hetkellä vain kirjoitan puhelimella istuen sohvalla kirja vieressäni. Oloni on suhteellisen hyvä ja rauhallinen.