Kun on niin helvetin vaikee luottaa pelkkiin totuudenrippeisiin

Mulla on tällä hetkellä ongelmia, joita mä en kyllä yleensä kohtaa elämässäni. Sen takia mä oon ollut itseni mielestä jotenkin ehkä hajamielisempi ja haukkunut ihmisiä, jotka eivät ole tehneet mitään väärää. Mutta mun ongelma on aika suuri tai ainakin itseni mielestä hirveän suuri, koska se täyttää melkein kaikki ajatukseni. Tutustuin ihmiseen, oli mukavaa. Hän piti minuun enemmän yhteyttä ja minä valehtelin hänelle kaikenlaista,  sen takia, koska en halunnut hänen ottavan yhteyttä. Hän ei tajunnut minun valehtelevan, joten hän jatkoi yhteydenpitoa. Hän kysyi minulta, että voihan hän olla turvallisella mielellä kanssani, etten minä valehtele. Sanoin hänelle ääni väristen, etten minä valehtele. Tiesin, että teen väärin, mutta minun oli pakko valehdella hänelle, että minulla on paljon menoja, tykkään hänestä ja kaikkea muuta soopaa, koska minä olin valehdellut aluksi, joten enhän minä voi yhtäkkiä muuttaa mieltäni. Mieleni tuli koko ajan huonommaksi, kun tajusin että minä satutan häntä koko ajan. Kaikki varmasti tietävät miltä tuska tuntuu, se tulee niin syvältä ja valtaa koko kehon. Minä itkin ja löin luuria korvaan. Haukuin itseäni huonoksi ihmiseksi, koska minä satutin vain häntä. Sitten tajusin, että minun on pakko kertoa totuus. Kerroin hänelle, että en ole varma tästä suhteesta ja kerroin hänelle ajatuksiani. Hän ensiksi suuttui, sen minä ymmärrän hyvin. Mutta sen jälkeen saimme sovittua ja nyt etenemme rauhallisesti. Se sai minut jotenkin taas tajuamaan asioita.

Miksi ihmiset tekevät asioita, jotka tietävät vääriksi. Vaikka sitä tietää miten pitäisi toimia, niin miksi sitä toimii päinvaistoin ? Pitääkö jokaisen ihmisen kokeilla rajojaan ja tietää, mitä tapahtuu jos toimii toisella tavalla. Vai haluaako sitä mielistellä ihmisiä ja ei uskalla kertoa oikeaa mielipidettään. Jos joku heittää roskan maahan, tekeekö ihminen, joka on vannoutunut siivoamaan maailmaan, heittääkö hänkin roskan maahan, jos ihminen joka ensin sen teki olisi hänen suurin rakkautensa ? Mutta miksi ihminen rakastaisi toista ihmistä, joka ei ole edes samanlainen kuin hän itse. Tai jos he eivät tiedä, mitä rakkaus on, mutta he luulevat tietävänsä. 

Mietinköhän mä ihan turhia. Mitä mä teen sitten, jos mä saisin noihin kaikkiin vastaukset ? Pitäiskö mun olla vaan tuolla pihalla juomassa limsaaa ja nauraa jätkille, jotka rikkovat ikkunoita. Ihastua johonkin heistä ja suudella hänen kanssaan. Sen jälkeen mielistellä häntä ja kehua kaikille, kuinka ihana hän on. Vaikka oikeasti sinustusta vähän tuntuu, ettei hän ymmärrä sinua. Mutta eihän pojat ymmärrä tyttöjä, tätä se rakkaus silti on. Poika leikkii kanssasi ja sitten kun jättää sinut, sinä teet angsti blogin ja itket silmät päästäsi. Sanot, että kukaan ei ymmärrä sinua ja ajaudut viiltelyyn ja poltteluun. Sitten olet siiderin kanssa pihalla ja naurat taas jätkille, jotka ovat oikeasti tyhmimmästä päästä. Sitten se taas alkaa. 

En siis tarkoita, että tuo olisi väärä tapa elää. Kaikki saavat elää miten haluavat, ei se hirveästi mun elämää hetkauta. Mutta musta tuntuisi tyhmältä elää noin, ilman että ajattelee yhtään elämän kysymyksiä, joihin ei voi saada vastauksia. Mutta mä olen tälläinen, ihminen joka ajattelee välillä syvällisiä ja sitten taas ei ajattele mitään ja tekee tyhmyyksiä. Nauraa turhille jutuille ja itkee tuskalle. Välillä tuntee itsensä niin itsevarmaksi ja välillä vain tyhjäksi. Mutta kaikissa mun vastoinkäymisissä, mä ajattelen. Mä ajattelen niin paljon, että välillä mä en pysty keskittymään johonkin. Mutta mä olen tyytyväinen siihen että mä ajattelen. Mä en selviäisi ilman sitä, mun on pakko selvittää mun ajatukset. Kirjoittamalla mä yleensä ne selvitän. 

Mä luulin, että hallitsen tän mun mielen ja mun elämän.

Mä voisin kirjoittaa kuinka hyvin mun elämä menee, mutta ei mua huvita. Mä voisin kirjoittaa kuinka paskasti mun elämä menee välillä, mutta ei sillä ole väliä. Mä voisin kirjoittaa elämän pienistä iloista, jotka saa jaksamaan välillä kaiken paskan keskellä. Tai en mä sano, että kaiken paskan keskellä, koska asiat voi olla myös hyvin, mutta nää saa sun olon extra hyväksi ja se tunnetila on erittäin tyydyttävä. Sitä ei saa välttämättä usein ja se voi tulla milloin vaan ja kestää kuinka kauan se haluaa.

Kun joku saa sut itkevästä hymyileväksi.

Se että joku tajuaa sua ja osaa auttaa. Saada syt hyvälle tuulelle ja saa sen tuskan pois edes hetkeksi. Vain harva ihminen osaa sen, siksi ne on kultaakin arvokkaampia. Mä tunnen vain muutaman ihmisen, joka osaa mulle tehdän tän tunteen.

Nauttia hetkestä, jolloin on yksin.

 Sä saat huutaa ja nauraa. Tehdä ihan mitä sä haluat. Kukaan ei ole katsomassa, kuin vain sinä. Voit itkeä tai hymyillä, tai niitä molempia ilman että tuntisit itsesi tyhmäksi. Mä arvostan näitä hetkiä tosi paljon.

Joku sanoo sulle pienen kohteliaisuuden, joka saa hymyn ulottumaan korviin saakka

Se ihminen sanoo sulle jotain niin hyvää, että sä muistelet sitä vielä muutamankin päivän kuluttua. Se pelastaa sut ilkeältä tilanteelta, joka muuten pilaisi sun päivän, mutta sillä hetkellä sä muistat sen kohteliaisuuden ja näytät vaan keskaria sille ilkeälle tilanteelle. Se ei vaikuta suhun, koska joku on osannut sanoa jotain niin kaunista.

Just oikeat sanat just oikeaan aikaan

Ihan sama mitä se sanoo, jos se on just oikea juttu siihen tilanteeseen. Tähän ei voi oikein sanoa mitään, sillä sen kyllä sitten tietää kun ne sanat tulee. 

Katsoa jotain niin sairaan kauniista

Se voi olla joku kaunis maisema, maalaus tai jotain muuta. Veden tippuminen tiskialtaaseen, kumiin kirjoitettu teksti, lampun säihkyvä valo. Se voi olla mitä vaan, sillä kauneus on katsojan silmissä.

Tuntea itsensä välitetyksi

Tietää, että jossain siellä joku pitää sua tärkeänä ihmisenä eikä ikinä haluasi menettää sua. Välillähän sitä aina epäilee ja miettii, että välittääkö ihmiset susta, mutta sitten joskus se tuntuu niin hyvältä kun tietää ihmisten välittävän.

Näitähän voisi listata niin paljon, ettei tää blogikaan riittäisi. Kaikilla on erillaiset ilonaiheet, hyvän kirjan lukeminen, koiran rapsuttaminen korvan takaa, juokseminen kaatosaatessa, kahvikupin juominen. Mutta jos kaikki iloitsee ainakin kerran jostain päivässä, niin se on niin hyvä juttu. Mä toivon, että kaikilla ihmisillä on pieniä ilonvälähdyksiä elämässä silloin kun elämä tuntuu menevän perseelleen eikä mikään luonnistu.

Mutta iloitkaa elämästänne, teillä on sellaisia vain yksi.

Mut ei se mitään mä kestän mitä vaan

vaikka suuhuni pakkasella rautaa

mä osaan kieltää ja unohtaa

mä osaan selittää ja tietää

mä osaan nauraa ja vakuuttaa

Nyt jos kestät tämän vuoden, niin on seuraava.

Mun fiilikset on ihan hyvät tällä hetkellä, ei mitään erityisempää. Maanantaina mä menin kirjastoon etsimään jotain järkevää lukemista ja mun käteen tarttu siitä sitten seitsemän kirjaa. Niiden kanssa mä raahauduin sinne lukusaliin ja luin niistä yhtä, joka osoittautui ihan surkeaksi kirjaksi, jossa ei ollut yhtään tunteita. Sen kirjan mä ehdin lukea siinä tunnissa, kunnes mun piti lähteä. Tiistaina mä olin taas showtansissa, joka tuntuu jo mun mielestä mukavalta harrastukselta, vaikka mun mielipiteet siitä aluksi oli aika alhaalla.. Tällä hetkellä mä kirjoitan tälläisestä rauhallisesta kahvilassa, jossa on kaksi laitospoikaa ja muita poikia, joita en tunne. Yksi on koneella, niin kuin minäkin, osa katsoo telkkaa ja loput pelaa tossa biljardia. Mä odotan tässä äiteelle pääsyä taas viikonlopuksi, vaikka silloin osa mun kavereista on muualla. Kyllä mä silti tekemistä keksin ja ajattelin myös värjätä myös hiukset. Voin pistää tänne ennen ja jälkeen kuvat mun ihanalla kännykän kameran laadulla. Ensi viikolla menen sitten kavereiden kanssa Justimusfilmsin keikalle lauantaina ja sen jälkeen menen suoraan Janetelle yöksi. Mutta mulla on hyvä fiilis, yrittäkää tekin pitää sellainen !

Vanhaan elämään

Paljon valheita jää

Nyt sen selvemmin nään

Kun ei ole hämärää enään

Sillä olen matkalla valoon

Ennen oli teennäistä, ku piti nauraa

Teen tälläisen pienen haasteen nyt, koska kaipasin jotain vähän uutta.

1. Bloggeri vai facebook ?- Facebook, koska sieltä mä saan tietää paremmin mitä kaikille kuuluu

2. Raha vai rakkaus ?- Niin kliseinen kysymys, mutta vastataan nyt että rakkaus vie voiton

3. Robin vai Justin Bieber ?- Ehkä vaikea kysymys, mutta kyllä se JB vie voiton silti

4. Demi vai MissMix ?- En MissMix:iä lue, joten Demi

5. Kiharat vai suorat hiukset ?- Ehkä niin perus, kihara hiuksiset haluaisivat suorat hiukset ja suora hiuksiset haluaisivat kiharat. Mutta mä kuulun tohon ekaan ryhmään enemmän.

6. Spotify vai Youtube ?- Spotify on välillä ihan kiva kuunnella, mutta enemmän tuttu Youtube vie voiton

7. Kaverit vai Perhe ?- Apua mikä kysymys ! Tähän ei itse asiassa ole oikeata vastausta. Perhe on tietenkin tärkeämpi, koska sen on tuntenut niin kauan, mutta jos tätä mietitään siinä mielessä kumman jättäisi elämään tänne maailmaan niin vastaus olisi kaverit, koska perhe on elänyt jo suurinpiirtein elämän kohokohdat. Mutta mä niin vihaan tälläisiä kysymyksiä, koska mä itekkin mietin aina tälläisiä.

8. Kannatatko luonnollisuutta vai rajua meikkiä ?- Sellainen keski meikki on ihan jees, mutta enemmän mä kannatan luonnollisuutta

9. Pikkumekko vai lökärit ja huppari ?- En oikein ikinä oo missään pikkumekossa, mutta kyllähän sellaisen ehkä voisi pistää jonnekkin tärkeään tapahtumaan. En osaa vastata.

10. olisitko malli, näyttelijä vai laulaja ? - En mikään. Mallien täytyy pysyä samassa painossa, olla nättejä, poseerata ja olla niin ah, muodikkaita. Näyttelijöiden elämään kuuluu niin paljon draamaa ja joutuisi aina miettimään mikä leffa tuo mainetta ja mikä kannattaa välttää kaukaa. Laulaja ei, koska mulla ei oo mikään paras ääni. Mutta jos sitä kehittäis, niin ehkä sitten mieluiten se. 

Anteeksi todella paljon, että joudun pistämään kuvia netistä melkein koko ajan. Minulla ei ole tällä hetkellä omaa kameraa, koska se meni valitettavasti rikki. Mutta voin aina kun,  menen äiteelläni niin pistää kuvia, joita ei ole otettu netistä.

Mutta eilen illalla mä vaan katselin leffan, jossa ei ollu juonta eikä siitä tajunnut itse asiassa edes mitään. Menin palelemaan pihalle laitospojan kanssa, kun se skeittaili ja me juteltiin. Tulin sisälle ja juttelin yökölle, joka oli tullut yhdeksältä töihin. Mä voisin joku päivä ehkä tehdä laitospäivän rytmin. Pitääpä suunnitella. Mutta nyt kello näyttää sitä, että mun konevuoro loppuu. 

Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa voit keksiä niitä lisää

Torstai : Yleisurheilukisat. Liikuntaopettaja kehottaa menemään kisaamaan, mene nyt vähän juoksemaan. Ei kiitos, ei kiinnosta. Huitaisen vain kättäni ja katoan tilanteesta. Illalla oman huoneen pöypallojen etsimistä sängyn alta, mutta ei ole yhtäkään. Varmaan sen takia, kun sieltä joka viikko niitä etsitään torstaisin. Pyyhkäisen pölyt ja ohjaaja tulee käväisemässä huoneen ovella. ' Siisti huone, menee läpi ' Aina sama juttu.

Perjantai : Taksvärkki. Parturissa siivoamassa ja auttamassa pidennyksien laitossa. Oli ihan mukavaa ja työnantaja oli hyvin positiivinen ihminen, jonka kanssa juttu luisti. Kiitokseksi työstä se kymmenen euroa, joka menee kehitysmaiden hyväksi ja itse valitsema tuote. Nappaan hyllyltä ison pinkin lakkapullon, kiitän ja poistun sateiseen ilmaan. Töistä tullessani otan kirjan yöpöydältä ja keitän teetä. Keskityn kirjaan ja siinä samalla muutama teekuppi meneekin. Illemmalla oma ohjaaja tulee huoneeseen ja toteaa ' Roosa, mä haluaisin viettää aika sun kanssa tänään illalla, katotaanko leffa ? ' Myönnyn tympääntyneenä ja en ole järin innostunut ajatuksesta, mutta kyllä se käy.

 Käymme hakemassa leffan R-kioskilta ja kävellessämme takaisin päin, hiljaisuus on painostava. Välillämme on muutama metri ja käteni piilossa hihansuussa. Ohjaaja yrittää pysyä perässäni ja kyselee kysymyksiä, joihin ei jaksaisi edes vastata. ' Miten siellä tanssissa menee, ootko soitellut äiteellesi ' Kysyisi edes järkeviä kysymyksiä, joihin voisin vastata. Tuntui, ettei välillämme ole erityistä sidettä, jonka takia olisin voinut itse ruveta keskustelemaan. Välissämme oli vain iso kuilu, eikä minua huvittanut yrittää korjata sitä. Olin jutellut hänen kanssaan pitkään, itkenyt hänen nähden, huutanut rumia hänelle, halannut häntä ja ollut iloinen hänen seurastaan. Mutta miksi silti minusta tuntui, että suhteessamme olisi iso kuilu välissämme? Ehkä se johtuu siitä, että meidän on pakko olla läheisiä. Minun on pakko tulla toimeen oma ohjaajan kanssa, kertoa hänelle ajatuksia ja jakaa koko elämäni hälle. Minun on vain pakko. Muiden ohjaajien kanssa minun ei tarvitse olla niin läheisiä, niin ehkä se luo rennomman tunnelman. Katsomme sen leffan ja sen jälkeen nauran laitospojan jutuille, vaikka niissä ei ole mitään naurettavaa. Minulla on vain niin typerä olo. 

Tänään : Leiponut kakun, juossut karkuun, miettinyt surullisia asioita vedet silmissä ja nauranut. Jutellut ärsyttävän ohjaajan kanssa pinnallisia asioita, suoristanut hiuksia, pessyt uniset silmät ja kuunnellut musiikkia kuulokkeista. Mennyt lainamaan leffaa, sanonut olevasi oudolla päällä, katsonut jääkaappiin ilman pätevää syytä ja viikannut pyyhkeitä kaappiin. Miettinyt laulun sanoja, pessyt kätesi vain sen takia että ne lämpeäisivät, varannut konevuoron ja kävellyt itsevarmasti. 

Sä oot niin vahva

Ollut minun vierellä

Vaikka helppoo ei oo ollut sullakaan

Jos vain annat

Voin kantaa sua näillä siivillä

Niin monet arvet ne nähneet on

Ja kun viimein sä ymmärrät silloin jo myöhäistä on

Mulla menee ihan hyvin, arki menee hyvin, ystävyyssuhteet menee hyvin, kaikki ihan normaalisti. Onko mulla niin tylsä elämä, kun mitään ei tapahdu ? No en mä tarkoittanut tuota, kyllä mulla on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, asioita joita kertoi vain lähimmäisille. Mutta välillä pitää olla ihan perus arki, johon voi aina hypätä kun elämä menee liian lujaa. 
Mun haave NYT tällä hetkellä, ei siis mikään tulevaisuuden haave ( ne on paljon isompia ) niin olis sellainen ihana kirjasto kotona ! Sellainen aika suuri jossa olisi valtavasti kirjoja eri aiheryhmistä. Siellä vois olla sohvia ja nojatuoleja, jonne käpertyä kirjan kanssa. Mutta ei nyt niin hirveen suuri, koska ne on pelottavia.. Sitten taas pieneen ei varmaan mahtuisi kaikkea mitä mä haluaisin, joten mieluiten sellainen keskikokoinen. Mutta mistä mä vetäisen tilaa, sohvia ja paljon kirjoja ? No, ehkä mä väin tyydyn kirjahyllyyn joka on täynnä kirjoja.. Mutta sellaistakaan mulla ei vielä ole, ehkä pitäisi hankkia. 

Mutta mulla ei ole nyt hirveästi aikaa, koska laitoksen kello tikittää koko ajan eteenpäin kertoen, että mun puolen tunnin konevuoro on loppumassa. Olen viikonlopun täällä laitoksessa, joka on välillä ehkä kivaa, mutta nyt tuntuu että mulla ei tosissaaan olisi mitään tekemistä. Ehkä mä vaan pistän hiusnaamion ja otan rennosti katsomalla elokuvaa. Tai hengailen vähäisten ihmisten kanssa, jotka ovat täällä. Suurin osa kyllä menee kotiin, mutta toivottavasti täällä olisi edes muutama tyyppi. 

Tavallaan jokainen on surullinen

Minä vain katson vieressä, kun vanha mies kaivaa rahojansa kuluneesta lompakostaan. Visa kortti ei toiminut, siellä ei ollut rahaa, joten hän etsii kolikoita. Kassaneiti katsoo tylsistyneenä ja miettii varmaan illan baarisuunnitelmia. Mies on ostamassa leipää ja juustoa, mikä on alle viiden euron ostos, mutta silti hänellä ei riitä rahat. Hän ei näytä juopolta, ei suinkaan. Hän on vain kulunut ja vanha mies, varmaan myös hyvin köyhä.  Mies laittaa rahat tiskille ja nainen laskee. ' Ei riitä, onko enempää ? ' nainen kysyy tylysti ja minun tekisi mieli huutaa hänelle, että eikö hän ymmärrä kuinka köyhä mies voi olla ja tässä voi olla hänen suurinpiirtein viimeisiä ruokiaan, ja sinä kohtelet häntä tylysti. Mies kaivelee ja tarkkailee ympäristöään, eihän kukaan vain tuijota. Vastaan hänen katseeseensa ja hän kääntää päänsä heti. Toivon, että hän ei luule minun tuijottavan kiinnostuneena. Minua säälittää ja toivon, että minulla olisi rahaa mukana, jota voisin antaa hänelle. Mies ei löydä enempää rahaa, joten ostaa vain leipää ja jättää juuston pois. Hän saa maksettua ja kaverini tulee kassalle ostamaan suklaapatukoita. Minä silti tuijotan vain vaihvikaa miestä, joka kaivaa haalean ruskeasta takin taskusta muovipussia, jonne hän laittaa leipäpussin. Hän vie kärryt pois ja mietin vain, että miksi hän edes otti kärryt. Onko hän niin vanha ja raihna, että hän tarvitsee tukea metallisista kauppakärryistä, jotka on yleensä tarkoitettu täyttämään ruualla.  Haaveileekohan joskus, että saisi koko kärryn täyteen ruokaa ? 

Voin minä tietenkin erehtyä, mies voi olla tuhlannut rahansa johonkin turhaan, hänellä voi olla paljon ruokaa kotona. Mutta en minä pysty tyynnyttelemään itseäni sellaisilla asioilla. Minä itkin. Minä itkin illalla sitä miestä.  Minä itkin sitä, kuinka pinnallisia ihmiset ovat, kun he eivät välitä. Minä itkin sitä, kuinka minä valitan, kun minun rahani eivät riitä karkkiin, lehteen, meikkeihin. Minä saan kyllä ruokaa, minulla on kyllä luettavaa, minulla on iso meikkipussi, josta en käytä mitään meikkejä. Pitää olla aina sitä tiettyä. Minä valitan sitä, kun hiukset kastuu sateella ja ne menevät laineille ärsyttävästi. Minä vain itkin kaikkea, kuinka ihmiset eivät oikeasti välitä edes toisistaan. 

Miksi ihmisistä tulee rasisteja ? Miksi ihmiset eivät hyväksy toisiaan. Mikä tekee homoista ällöttäviä, tumma ihoisista pelottavia ja vieraita , kokonaan lävistyneistä naamoista lapsellisia ihmisiä, muslimeista outoja ? Jos minä joskus saisin tietää, olisin hyvin tyytyväinen. Mutta minusta tuntuu, että ei tää maailma mene niin. Aina on jotain syitä, miksi pitää syrjiä. Minä en vain ymmärrä.

Mutta minulle kuuluu ihan hyvää, on ollut vähän kiireinen viikko meneillään. Olen aloittanut show tanssin, joka on ihan kiva harrastus. Uskon tai toivon, että rupean tykkäämään siitä enemmän kun se on käynnistynyt kunnolla. Mieleeni tulee vain aina hip hop, joka oli mielestä paljon mukavempaa, mutta aina ei voi saada mitä haluaa. Olen käynyt uudessa kirjastossa, johon heti oitis ihastuin ! Uskon, että minä tulen varmaan viettämään siellä välillä aina aikaa. Eilen olin laavulla kavereiden kanssa hengailemassa ja syömässä. Käveltiin paljon ja jalat oli puhki sen jälkeen. Enää ne eivät ole, mutta tennarini kertovat eri asiaa. Ne ovat ihan kurassa ja märkinä.. Toivon, että saisin pian ne uudet kengät ! 

Tavallaan jokainen on surullinen

Tietää elon sattumanvaraisuuden
Vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
Tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
Vaikka minä sanon että välitä en
Tavallaan jokainen on surullinen

Älä suotta vaivaa päätäs älä suotta sure

Viikonloppuna kaverit oli yötä täällä laitoksessa ja oli tosi mukavaa vaikka erimielisyyksiä tulikin aika paljon, mutta niistäkin selvittiin. Mun ajatukset on jotenkin ihan sekaisin ja en halua edes enempää selittää asiasta, joten tässä bloggauksessa ei ole paljon tekstiä. Pistän nyt kuvia jonnun kamerasta tähän.

Ehkä mun pitäis hipsiä nyt tonne iltapalalle. Yritän kirjoittaa taas joku päivä ajatuksiani tänne.