Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa voit keksiä niitä lisää

Torstai : Yleisurheilukisat. Liikuntaopettaja kehottaa menemään kisaamaan, mene nyt vähän juoksemaan. Ei kiitos, ei kiinnosta. Huitaisen vain kättäni ja katoan tilanteesta. Illalla oman huoneen pöypallojen etsimistä sängyn alta, mutta ei ole yhtäkään. Varmaan sen takia, kun sieltä joka viikko niitä etsitään torstaisin. Pyyhkäisen pölyt ja ohjaaja tulee käväisemässä huoneen ovella. ' Siisti huone, menee läpi ' Aina sama juttu.

Perjantai : Taksvärkki. Parturissa siivoamassa ja auttamassa pidennyksien laitossa. Oli ihan mukavaa ja työnantaja oli hyvin positiivinen ihminen, jonka kanssa juttu luisti. Kiitokseksi työstä se kymmenen euroa, joka menee kehitysmaiden hyväksi ja itse valitsema tuote. Nappaan hyllyltä ison pinkin lakkapullon, kiitän ja poistun sateiseen ilmaan. Töistä tullessani otan kirjan yöpöydältä ja keitän teetä. Keskityn kirjaan ja siinä samalla muutama teekuppi meneekin. Illemmalla oma ohjaaja tulee huoneeseen ja toteaa ' Roosa, mä haluaisin viettää aika sun kanssa tänään illalla, katotaanko leffa ? ' Myönnyn tympääntyneenä ja en ole järin innostunut ajatuksesta, mutta kyllä se käy.

 Käymme hakemassa leffan R-kioskilta ja kävellessämme takaisin päin, hiljaisuus on painostava. Välillämme on muutama metri ja käteni piilossa hihansuussa. Ohjaaja yrittää pysyä perässäni ja kyselee kysymyksiä, joihin ei jaksaisi edes vastata. ' Miten siellä tanssissa menee, ootko soitellut äiteellesi ' Kysyisi edes järkeviä kysymyksiä, joihin voisin vastata. Tuntui, ettei välillämme ole erityistä sidettä, jonka takia olisin voinut itse ruveta keskustelemaan. Välissämme oli vain iso kuilu, eikä minua huvittanut yrittää korjata sitä. Olin jutellut hänen kanssaan pitkään, itkenyt hänen nähden, huutanut rumia hänelle, halannut häntä ja ollut iloinen hänen seurastaan. Mutta miksi silti minusta tuntui, että suhteessamme olisi iso kuilu välissämme? Ehkä se johtuu siitä, että meidän on pakko olla läheisiä. Minun on pakko tulla toimeen oma ohjaajan kanssa, kertoa hänelle ajatuksia ja jakaa koko elämäni hälle. Minun on vain pakko. Muiden ohjaajien kanssa minun ei tarvitse olla niin läheisiä, niin ehkä se luo rennomman tunnelman. Katsomme sen leffan ja sen jälkeen nauran laitospojan jutuille, vaikka niissä ei ole mitään naurettavaa. Minulla on vain niin typerä olo. 

Tänään : Leiponut kakun, juossut karkuun, miettinyt surullisia asioita vedet silmissä ja nauranut. Jutellut ärsyttävän ohjaajan kanssa pinnallisia asioita, suoristanut hiuksia, pessyt uniset silmät ja kuunnellut musiikkia kuulokkeista. Mennyt lainamaan leffaa, sanonut olevasi oudolla päällä, katsonut jääkaappiin ilman pätevää syytä ja viikannut pyyhkeitä kaappiin. Miettinyt laulun sanoja, pessyt kätesi vain sen takia että ne lämpeäisivät, varannut konevuoron ja kävellyt itsevarmasti. 

Sä oot niin vahva

Ollut minun vierellä

Vaikka helppoo ei oo ollut sullakaan

Jos vain annat

Voin kantaa sua näillä siivillä

Niin monet arvet ne nähneet on