Mä luulin, että hallitsen tän mun mielen ja mun elämän.

Mä voisin kirjoittaa kuinka hyvin mun elämä menee, mutta ei mua huvita. Mä voisin kirjoittaa kuinka paskasti mun elämä menee välillä, mutta ei sillä ole väliä. Mä voisin kirjoittaa elämän pienistä iloista, jotka saa jaksamaan välillä kaiken paskan keskellä. Tai en mä sano, että kaiken paskan keskellä, koska asiat voi olla myös hyvin, mutta nää saa sun olon extra hyväksi ja se tunnetila on erittäin tyydyttävä. Sitä ei saa välttämättä usein ja se voi tulla milloin vaan ja kestää kuinka kauan se haluaa.

Kun joku saa sut itkevästä hymyileväksi.

Se että joku tajuaa sua ja osaa auttaa. Saada syt hyvälle tuulelle ja saa sen tuskan pois edes hetkeksi. Vain harva ihminen osaa sen, siksi ne on kultaakin arvokkaampia. Mä tunnen vain muutaman ihmisen, joka osaa mulle tehdän tän tunteen.

Nauttia hetkestä, jolloin on yksin.

 Sä saat huutaa ja nauraa. Tehdä ihan mitä sä haluat. Kukaan ei ole katsomassa, kuin vain sinä. Voit itkeä tai hymyillä, tai niitä molempia ilman että tuntisit itsesi tyhmäksi. Mä arvostan näitä hetkiä tosi paljon.

Joku sanoo sulle pienen kohteliaisuuden, joka saa hymyn ulottumaan korviin saakka

Se ihminen sanoo sulle jotain niin hyvää, että sä muistelet sitä vielä muutamankin päivän kuluttua. Se pelastaa sut ilkeältä tilanteelta, joka muuten pilaisi sun päivän, mutta sillä hetkellä sä muistat sen kohteliaisuuden ja näytät vaan keskaria sille ilkeälle tilanteelle. Se ei vaikuta suhun, koska joku on osannut sanoa jotain niin kaunista.

Just oikeat sanat just oikeaan aikaan

Ihan sama mitä se sanoo, jos se on just oikea juttu siihen tilanteeseen. Tähän ei voi oikein sanoa mitään, sillä sen kyllä sitten tietää kun ne sanat tulee. 

Katsoa jotain niin sairaan kauniista

Se voi olla joku kaunis maisema, maalaus tai jotain muuta. Veden tippuminen tiskialtaaseen, kumiin kirjoitettu teksti, lampun säihkyvä valo. Se voi olla mitä vaan, sillä kauneus on katsojan silmissä.

Tuntea itsensä välitetyksi

Tietää, että jossain siellä joku pitää sua tärkeänä ihmisenä eikä ikinä haluasi menettää sua. Välillähän sitä aina epäilee ja miettii, että välittääkö ihmiset susta, mutta sitten joskus se tuntuu niin hyvältä kun tietää ihmisten välittävän.

Näitähän voisi listata niin paljon, ettei tää blogikaan riittäisi. Kaikilla on erillaiset ilonaiheet, hyvän kirjan lukeminen, koiran rapsuttaminen korvan takaa, juokseminen kaatosaatessa, kahvikupin juominen. Mutta jos kaikki iloitsee ainakin kerran jostain päivässä, niin se on niin hyvä juttu. Mä toivon, että kaikilla ihmisillä on pieniä ilonvälähdyksiä elämässä silloin kun elämä tuntuu menevän perseelleen eikä mikään luonnistu.

Mutta iloitkaa elämästänne, teillä on sellaisia vain yksi.

Mut ei se mitään mä kestän mitä vaan

vaikka suuhuni pakkasella rautaa

mä osaan kieltää ja unohtaa

mä osaan selittää ja tietää

mä osaan nauraa ja vakuuttaa