Tavallaan jokainen on surullinen

Minä vain katson vieressä, kun vanha mies kaivaa rahojansa kuluneesta lompakostaan. Visa kortti ei toiminut, siellä ei ollut rahaa, joten hän etsii kolikoita. Kassaneiti katsoo tylsistyneenä ja miettii varmaan illan baarisuunnitelmia. Mies on ostamassa leipää ja juustoa, mikä on alle viiden euron ostos, mutta silti hänellä ei riitä rahat. Hän ei näytä juopolta, ei suinkaan. Hän on vain kulunut ja vanha mies, varmaan myös hyvin köyhä.  Mies laittaa rahat tiskille ja nainen laskee. ' Ei riitä, onko enempää ? ' nainen kysyy tylysti ja minun tekisi mieli huutaa hänelle, että eikö hän ymmärrä kuinka köyhä mies voi olla ja tässä voi olla hänen suurinpiirtein viimeisiä ruokiaan, ja sinä kohtelet häntä tylysti. Mies kaivelee ja tarkkailee ympäristöään, eihän kukaan vain tuijota. Vastaan hänen katseeseensa ja hän kääntää päänsä heti. Toivon, että hän ei luule minun tuijottavan kiinnostuneena. Minua säälittää ja toivon, että minulla olisi rahaa mukana, jota voisin antaa hänelle. Mies ei löydä enempää rahaa, joten ostaa vain leipää ja jättää juuston pois. Hän saa maksettua ja kaverini tulee kassalle ostamaan suklaapatukoita. Minä silti tuijotan vain vaihvikaa miestä, joka kaivaa haalean ruskeasta takin taskusta muovipussia, jonne hän laittaa leipäpussin. Hän vie kärryt pois ja mietin vain, että miksi hän edes otti kärryt. Onko hän niin vanha ja raihna, että hän tarvitsee tukea metallisista kauppakärryistä, jotka on yleensä tarkoitettu täyttämään ruualla.  Haaveileekohan joskus, että saisi koko kärryn täyteen ruokaa ? 

Voin minä tietenkin erehtyä, mies voi olla tuhlannut rahansa johonkin turhaan, hänellä voi olla paljon ruokaa kotona. Mutta en minä pysty tyynnyttelemään itseäni sellaisilla asioilla. Minä itkin. Minä itkin illalla sitä miestä.  Minä itkin sitä, kuinka pinnallisia ihmiset ovat, kun he eivät välitä. Minä itkin sitä, kuinka minä valitan, kun minun rahani eivät riitä karkkiin, lehteen, meikkeihin. Minä saan kyllä ruokaa, minulla on kyllä luettavaa, minulla on iso meikkipussi, josta en käytä mitään meikkejä. Pitää olla aina sitä tiettyä. Minä valitan sitä, kun hiukset kastuu sateella ja ne menevät laineille ärsyttävästi. Minä vain itkin kaikkea, kuinka ihmiset eivät oikeasti välitä edes toisistaan. 

Miksi ihmisistä tulee rasisteja ? Miksi ihmiset eivät hyväksy toisiaan. Mikä tekee homoista ällöttäviä, tumma ihoisista pelottavia ja vieraita , kokonaan lävistyneistä naamoista lapsellisia ihmisiä, muslimeista outoja ? Jos minä joskus saisin tietää, olisin hyvin tyytyväinen. Mutta minusta tuntuu, että ei tää maailma mene niin. Aina on jotain syitä, miksi pitää syrjiä. Minä en vain ymmärrä.

Mutta minulle kuuluu ihan hyvää, on ollut vähän kiireinen viikko meneillään. Olen aloittanut show tanssin, joka on ihan kiva harrastus. Uskon tai toivon, että rupean tykkäämään siitä enemmän kun se on käynnistynyt kunnolla. Mieleeni tulee vain aina hip hop, joka oli mielestä paljon mukavempaa, mutta aina ei voi saada mitä haluaa. Olen käynyt uudessa kirjastossa, johon heti oitis ihastuin ! Uskon, että minä tulen varmaan viettämään siellä välillä aina aikaa. Eilen olin laavulla kavereiden kanssa hengailemassa ja syömässä. Käveltiin paljon ja jalat oli puhki sen jälkeen. Enää ne eivät ole, mutta tennarini kertovat eri asiaa. Ne ovat ihan kurassa ja märkinä.. Toivon, että saisin pian ne uudet kengät ! 

Tavallaan jokainen on surullinen

Tietää elon sattumanvaraisuuden
Vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
Tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
Vaikka minä sanon että välitä en
Tavallaan jokainen on surullinen