Mustaa kahvia ja murskattuja haaveja

Tee veden odottaminen on mukavaa. Seisoa vain ja odottaa, kuinka vesi tulee kuumaksi. En tiedä mikä siinä on niin ihanaa mielestäni, se odotus vai se, että on hetki aikaa vaipua ajatuksiin. Mutta silloin, kun on kiire, silloin sitä jokainen sekuntti tuntuu menevän liian hitaasti. Kahvin odottamisesta en tykkää. Vaikka tykkäänkin enemmän kahvista, en tykkää sen odottamisesta. Ja ehkä mietitte, miksi kerron tälläisestä. Koska ajattelin kertoa elämäni pienistä iloista. Yksi niistä on tee veden odottaminen. Olen ennenkin kertonut niistä, mutta siitä on jo kauan aikaa.

Itselläni on vihko, jonne suurinpiirtein joka päivä kirjoitan elämäni pieniä iloja. Siellä voi olla esimerkiksi. saippuan hyvä haju, rohkeus sanoa asioita, kokeesta hyvä numero, kahvin juonti, radion musiikki. Ihan mitä vain, joka tekee edes hetkeksi iloiseksi. Kannatan sen tekemistä, itsekkin olen hieman positiivisempi kirjoittaessani niitä asioita. Mutta päivän huonoja asioita ei kannata kirjoittaa, siitä tulee vain paha mieli, kun muistelee kaikkea epäreiluuksia mitä päivän aikana on sattunut. 

Ehkä yleisin päivän piristykseni on radiosta tuleva hyvä biisi. Taksin kuljettajamme onneksi ei vaihda kanavaa ikinä ( niinkuin jotkut, kerroin silloin ) joten ei tarvitse murehtia, että haluaako hän kuunnella tämän biisin loppuun. Voi olla myös naurukohtaus kavereiden kanssa, joka saa tuntemaan itsensä porukkaan kuuluvaksi. Tykkään myös välillä katsoa, kun pesukone pesee vaatteita. Haluaisin joskus katsoa sitä koko ohjelman ajan, mutta vielä en ole "tuhlannut" aikaa siihen tuntia.