perjantai 8. maaliskuuta 2013

Joo mä myönnän, mä pelkään

Seison suihkussa ja annan veden vain virrata olkapäiden yli. Katseeni harhailee ja ajatukset eivät osaa ajatella mitään yksinkertaisesti. Yhtäkkiä huomaan hämähäkin kipittävän seittiä pitkin kattoon. Meinaan kiljaista, mutta pystyn pidättämään sen. Olen pelosta jäykkänä ja ajattelen, kuinka se voisi tippua päälleni. Kävelen askeleen taaksepäin ja sitten pelkään, että takanani on uusi hämähäkki. Katson, mutta en näe mitään. Hämähäkki joka seikkailee katossa, meinaa tippua ja kiljaisu ei todellakaan ole kaukana. Hämähäkin pääsessä kattoon, ryntään suihkusta pois heti. 
Pelkoja on kaikilla erillaisia. Minä pelkään hämähäkkejä, kuten kerroin tuossa aiemmin esimerkin avulla. Kaverini "pelkää" tuollaisia kuvia, joita otan. Eli tuo tuossa yläpuolella otettussa kuvassa olen minä. Olen vain laittanut hiukseni naamani eteen ja napsaissut kuvan. Jos katsotte oikein, huomaatte silmäni joka on suurinpiirein keskellä tuossa kuvassa. Mutta pelot voivat johtua eri asioista. On tehnyt saman asian ennenkin ja siitä on jäänyt huonot muistot. Pelkää, että sattuu jotain. Asia on vain uusi ja pelottava. Joku voi pelätä hyppäämistä uimahallin korkeimmasta hyppypaikasta, joku pelkää torakoita, joku pelkää pimeitä kujia ja toinen voi pelätä vaikka vessan peiliä.
Joku voi pelätä hautausmaita, koska kauhuleffassa on tapahtunut jotain karmivaa siellä ja pelko on voinut jäädä siitä. Tai sitten vain pelottaa, koska siellä on niin paljon ruumita. Monet myös varmasti pelkäävät, että läheinen ihminen joutuisi sinne. Peloista voi päästä yli kohtaamalla ne. Mutta tarvitaan paljon rohkeutta kohtaamaan ne. Minä en uskoisi pystyväni olemaan samassa huoneessa vapaana olevan tarantellan kanssa. Vaikka se ei olisikaan myrkyllinen, pelkäisin paljon silti. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti