kiitos jokaisesta hetkestä

Hiukset sekaisin ja väsyttää. Uniset silmät tähän maailmaan avautuu ja katse kääntyy kelloon. Ei, en haluakkaan nähdä sitä. Silti luvut mieleen pintyy ja ajatukset laitokseen palaamisesta. Ei, en halua enää sinne. En pysty palamaan sinne muistojen pesään. Muistot hautoituu siellä ja ne kuoriutuu heti, kun mä tulen sinne. Jokainen hetki, jokainen suudelma tulee mieleen. Tuossa sä sanoit, kuinka kaunis mä olen. Katse kääntyy ja muistot palautuu mieliin. Tuossa mä huusin sulle. Mutta mä olen vahva ja unohdan kaiken. Sä et ollut mun arvoinen. Mä en sun takia pilaa elämääni. Tän tekstin jälkeen mä en vihaa sinua, en rakasta sinua. Pidän sinua tavallisena ihmisenä. Koska mä olen vahva ja en enää halua muistella vanhoja hetkiä. 

Stressi ja tunteiden puutostila

Sai sisälläni aikaan ukonilman

Ja huomaamatta

Tiemme alkoi eroomaan

Se oli utopista kun käveltiin kaksiteen

Vaik suoraan myrskyn silmään

Yhtäkkii viha meidän välillämme jatkoi vaan yltymistään

Enkä mä päässy sun sateenvarjon alle suojaan

Miks riidellään ja rähistään

Kaadetaan haavalle suolaa

Jos toisen käsistä päästää

Aina tällane arpii jättää

Ois pitäny jutella enemmän, 

Miten se ois menny kaaoksen keskellä

Vaan pahempaan suuntaan

Ei se auta, et haukkuu ja huutaa

Väärään suuntaan molemmat mentiin

Kohdeltiin kaltoin väärin tehtiin

Mä loukkasin, sä kusetit

Revit auki mun sydämen useesti

Miks syytetään virheist?

Miks meist on tullu näi hirveit?

Niin ilkeit toisii kohtaan

Tiedän et sattuu molempii

Mikään ei kestä, se todettiin