Kaikki on niin hyvin, että mä vaan hymyilen. Voisin jopa itkeä ilosta, miten oikeasti elämä voi olla näin ihanaa ?
Juoksen pois ja kuulen äänen takanani, joka pyytää minua jäämään. En kuuntele häntä vaan menen suoraan huoneeni kätköihin. Kaivaudun sinne ja yritän saada äänen päässäni lopettamaan. Älä kiltti, pyydän tämän kerran, älä tuo häntä enää luokseni ! Ajatukset eivät tottele ja joudun kohtaaman sen, mitä olen yrittänyt välttää. Se kaivautuu syvälle minuun ja yrittää saada minut tahtoonsa. Tunnen murtuvani, mutta en halua sitä. Silloin päätän, että en antaudu sen valtaan. Taistelen vastaan ja tunnen voiman kasvavan sisälläni, kun se musertaa sen pahan pois. Huudan tuskaa lähtemään ja työnnän sen pois. Tuska luikertelee oven raosta ja tunnen onnistuneeni. Pystyn pitämään sen kaukana itsestäni, olen hyvin tyytyväinen. Hymyilen ja minua kehutaan. Voiton matka on alkanut.
Olen leiponut tänään daim kakkua ja katsellut sadetta ikkunan raosta. Nauranut liian paljon ja tuijottanut turhia tv-ohjelmia. Muuttanut laitospojan tytöksi meikkaamalla ja pukemalla hänet tyttöjen vaatteisiin. Laulanut pelkäämättä huonoa lauluääntään ja syönyt kylmää ruokaa sen takia, kun ei ole jaksanut pistää sitä mikroon. Kuunnellut ohjaajien huonoa läppää ja kirjoittanut päiväkirjaan. Kuunnellut rakkauslauluja, vaikka ne eivät sopisi yhtään tilanteeseen ja miettinyt ulkonäkömuutoksia.
Huomenna ajattelin tehdä julisteprojektia taas. Miten mulla voi olla oikeasti niin huono onni, että viime kerralla myöskin loppui sinitarra ? Nyt on onneksi kuulemma monta pakettia, joten kyllä pitäisi riittää. Ja Edward söpöläinen kyyläilee mua sängyn yläpuolelta jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti