Hymyn kääntyy suu, miten elämä voi oikeasti olla näin helppoa välillä ? Pidät vain positiivisen asenteen, niin kyllä sä selviät elämästä. Tai niin mä oon ainakin uskotellut itselleni tässä muutamina päivinä, että en mä tiedä toimiiko se edes loppu elämän, mutta nyt se on hyvä neuvo ainakin mulle. Oon nauttinut pienistäkin asioista, joita on tapahtunut mun elämässä. Mä oon saanut mun ajatuksia kasaan, joten kai se vaikuttaa mun mielipideeseen. On mulla kyllä vielä paljon mietittävää eri asioiden kohdilla, mutta ei niitä oo nyt pakko miettiä. Eihän ?
Sain kattoon julisteet viimeinkin ! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue ! Mun joukkueeseen kuului julisteet, sinitarra ja katto. Kuukausien työ on nyt tuolla katossa ja nyt mä vain venailen, että milloin se koko höskä tippuu sieltä. Ajattelin ihan läppä ajatuksena pistää lattiaankin, mutta se ei oikein toimisi käytännössä. Jos jotain juomista kaatuisi lattialle, mä en voisi siivota sitä pois julisteiden takia. Imurointi ei sujuisi ja ne julisteet olis muutenkin ihan huonosti siellä lattiassa kiinni, koska kaikki potkis niitä. Joten ei ehkä, harmi kun ei ikkunoitakaan voi peittää.. Mun huone on nyt vaan tollanen laatikko joka on vuorattu eri ihmisten kuvilla. Joku voisi tuntea sen ahdistavana, kun kattoisi minne suuntaan tahansa niin silmät tuijottaisi takaisin. Mutta mua se rentouttaa. Aina iltaisin mä vain makoilen sängyllä ja tuijottelin niitä löytäen aina jotain uutta sieltä. Aina kun mä oon hermostunut, mä vaan kiepsahdan sängylle makaamaan ja tuijotan eri ihmisten kasvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti