Päivä nousee uudestaan ja samat sateet lankeaa

No mä voisin nyt vähän kertoo mitä mä oon tehnyt ja pistää pitkästä aikaa mun elämästä kuvia.
Olen siis ollut tämän viikonlopun äiteen luona ja hengaillut kavereiden kanssa. Eilen Emu ja Rossu tuli meille yöksi ja me käytiin kaupungilla pyörimässä ja hengailtiin vaan mun parvekkeen kätköissä.

Mä katson vain eteenpäin ja annan tuulen hyväillä mun kasvoja. Hiukset hyörii ympärilläni ja auton äänet kaikuu korvissa. Mun mieli on tyyni ja mikään ei tunnu painavan mieltä. Katselen taivaaseen ja siristelen silmiäni auringonsäteiltä. Ihmiset huutelevat ja nauravat asfaltilla. Suljen silmäni ja avaan ne hitaasti uskona tulevaisuuteen. Mulla on todella hyvä olla, joten mikä sen voisi nyt pilata ? Hymy kaartaa kasvoille ja tuuli viheltää korvan vieressä. Elämä on koettelemuksia täynnä, mutta ei mikään voi pilata elämää kokonaan. Aina se elämhalu on jossakin siellä syvyyksissä. Jos sitä ei jaksa kaivaaa ja ahkeroida sen puolesta, ei elämä tunnu miltään. On kohdattava haasteita ja tuntea kuinka elämä pyörii ympyrää ilman päämäärää. Kaikista asioista oppii, eikö se ole silti tärkeintä ? Seison ja avaan käsivarret sivuille. Venytän niitä niin pitkiksi kuin saan ja hymyilen vain tyhmästi. Näitä hetkiä mun odotan aina elämässä. Sun ei tartte murehtia mistään, voit vaan hymyillä tyhmästi häpeämättä sitä.