Selitin ehkä hieman kiireisesti edellisessä postauksessa, joten yritän nyt hieman selventää itseäni lisää. Elän tällä hetkellä siis elämisen pakosta, en niinkään halustani. Mutta se helpottaa hieman. Yritän työntää tunteeni syrjään ja suunnittelen päiväni tarkkaan. Tiedän, voi kuulostaa hieman tylsältä. Mutta sillä lailla jaksan tällä hetkellä eteenpäin, suojelen itseäni tunteilta, jotka vaikeuttavat kulkuani. Ehkä eniten minua vie eteenpäin ajatus, että 2-3 vuotta ja olen vapaa, 18-vuotias ja voin päästää omaan kämppään.
Toivon, ettei tämä vaiheeni kestä kauaa, sillä kyllä tämä turhauttavalta tuntuu. Nautin kavereiden seurassa ja kotona ollessani, mutta muuten tunnen olevani tunnoton. Tai yritän olla tunnoton, tietenkin ajatukset ja tunteet valtaavat minut usein.
Muistutukseksi mistä minut löytää, muualta kuin bloggerista :
instagram : Roozukka
Tuntuuko Tunnoton samalta, tosin tossa biisissä varmaan miehestä toiseen hyppiminen mielessä ;) Vaikka mitä kirjoitin oot kaunis mun mielestä. http://www.youtube.com/watch?v=4S0gQVzXX8A
VastaaPoistaNo kyllä ehkä hieman, vaikka niin miehet/pojat eivät tähän tunnottumuuteen liity. (-: Ja kiitos paljon !
Poista