Joskus sitä unohtaa syyn, miksi elää. Joskus ihminen ei edes itse mieti sitä. Minä elän, muut elävät, joku kuolee, ei siinä mitään. Vanhempani syövät, minä syön, kaverini nauravat, minä nauran. Jatkaa vain elämäänsä, sehän on ihan normaalia. Mutta silloin, kun rupeaa miettimään, että miksi elää, tulee jo vaikeampia ajatuksia valloittamaan mielen. Tietenkin voisin taas kerran pohtia, mitä järkeä tässä elämässä on, kun kumminkin kuolemme, mutta olen jo pohtinut sitä. Nyt mietin syytä miksi elän.
Tuntuu, että erityisesti tällä viikolla olen unohtanut tyystin, miksi elän. Olin ärtynyt ja mietin, mitä järkeä tässä kaikessa on. Varsinkin kun olin täysin fyysisesti väsynyt, henkinen kuntokin huononee hetkessä. Sitä ei jaksaisi millään ajatella posiitivisesti, vaikka tietäisi sen olevan omaksi parhaaksi.
Tänään ollessani kavereiden kanssa koko päivän, tajusin taas miksi elän. Minulla on tärkeitä ihmisiä, heidän takiaan. Minulla on unelmia, en voi olla toteuttamatta niitä. Minulla on vielä niin paljon kokematta, miksi siis eläisin tuntematta mitään ?
Tarvitsen syitä miksi elää, minulle ei riitä se, että muutkin elävät joten minäkin elän. En tarkoita, että fyysisesti en eläisi, että hengitykseni lakkautuisi ja kohta vietettäisiin hautajaisia. Tarkoitan, että henkisesti lopahtaisin, lakkaisin tuntemasta. Monta kertaa elämässäni olen miettinyt vaihtoehtoa, miksi edes välittää ? Onneksi silti jotkut päivät saavat minut heräämään horroksesta, Roosa älä ajattele typeriä. Et ole luovuttaja, et nyt etkä koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti