Vain kauniita lauseita jotka kiertää kehää

Mitä sanoisitte jos blogini olisi lifestyle blogi ? 
Lopun tekstistä olen poistanut erään ihmisen loukkaantumisen takia. Pyydän hartaasti anteeksi ja toivon, että en loukkaa enää ketään muuta. Olen sopinut tämän ihmisen kanssa henkilökohtaisesti ja olemme kyllä vielä väleissä.  

Ohjaaja pyytää kahville. Istumme hiljaa pöydän ääressä kupit kätösissämme. Hän kyselee kysymyksiä hajamielisesti ja naurahtaa välillä. Vastailen, mutta välillä hiljenen ja tuijottelen vain ikkunasta pihalle. Juttelemme leiristä jonne olen menossa, eli Promotheus leiristä. Olen siis menossa tuonne kesällä, sillä en halua käydä riparia. En halua kuulua kirkkoon, en ole kuulunutkaan ennen enkä halua kuulua nytkään. Minua ei ole siis kastettu ja olen tyytyväinen. Eihän joku toinen ihminen voi tietää, haluaako lapsi kuulua kirkkoon vai ei. Tietenkin voi toki vanhempana erota kirkosta.

En oikein tiedä uskonko Jumalaan. Mielipiteeni ovat vaihdelleet nyt vuosien aikana. Joskus uskoin ja rukoilin, jossain vaiheessa taas kutsuin itseäni ateistiksi. Näinä kuukausina olen uskonut Jumalaan jotenkin, mutta enää en ole varma. En osaa sanoa mitä ajattelen sellaista asiasta joka on niin suuri. Pienempänä tyttönä kuuluin kiltisti Jehovan Todistajien uskontoon ja noudatin sääntöjä. En käynyt synttäreillä, emme viettäneet joulua. Se oli jotenkin surullista nyt myöhemmin ajatellen. Rupesin sitten "kapinoimaan" ja käymään salaa synttäreillä ja 12 vuotiaana sitten päätin lopettaa koko Jumalaan uskomisen. Sanoin äidilleni, etten halua enää kuulua Jehovan Todistajiin enkä halua enää käydä siellä kokouksissa. Hän otti asian kummallisen hyvin. Kutosluokalla rupesin sitten käymään uskonnontunneilla, jotka olin ennen saanut pois.