Miksi ihminen haluaisi antaa itsestään huonon kuvan ? En ymmärrä miksi, mutta kerroin terapiassa kahdesta henkilöstä. Kerroin, mitä minä olin tehnyt heille. En sanonut, että hekin ovat tehneet väärin. Kerroin vain, kuinka minä olen satuttanut ja loukannut. Olen nauranut heille, pettänyt.. Olen tehnyt virheitä ja halusin kertoa niistä juuri terapeutille. Se oli kummallista. Sillä olisin voinut kertoa toisenlaisen kuvan, jossa minä olen uhri. Kertoa kuinka he ovat satuttaneet minua. Mutta en kertonut. Kuulostin varmasti ilkeältä, kun kerroin mitä minä olen tehnyt. En vain pystynyt kertomaan, mitä he ovat minulle tehneet.
Olen tällä hetkellä suuttunut eräälle henkilölle. Tai en ole enää niin hirveästi. Mutta minä olin suuttunut ja se tuntui kummalliselta. Yleensä olen loukkaantunut, mutta en viitsi olla suuttunut. Äidillekkin olin varmaan suuttunut, mutta enenmmän se oli pettymystä. En tiedä miksi, mutta en halua olla suuttunut. Tietenkin loukkaannun ja voisin niistä asioista suuttua loukkaajalle, mutta en pysty. En yleensä huuda. Hyvin harvoin. Yhden kerran huusin laitoksessani pikkupojalle ja sen jälkeen purskahdin itkuun. Yleensä suuttumuksessani minä itken. En halua huutaa. Totta kai minä huudan silloin, kun olen räjähtämispisteessä. Mutta se on harvinaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti