Tämän sotkun loi elämä

Se, että joku kysyy sinulta, että voinko minä tehdä tämän sinua auttaen ja siitä kun kieltäytyy on  aivan eri asia kuin se, että hän ei edes kysy, vaikket kyllä tarvitsekkaan apua. Se, että hän edes kysyy, siinä on jo jotakin niin ystävällistä. Mutta jos hän ei kysy ? Eikö hän vain tajua vai eikö häntä yksinkertaisesti kiinnosta sinun auttamisesi. Mietin tätä yksi päivä, kun olin loukkaantunut itse asiasta. En tarvinnut apua, mutta olisin halunnut edes jonkun kysyvän, että tarvinko apua jossakin asiassa. Kukaan ei kysynyt ja tunsin oloni ärsyyntyneksi ilman, että muut edes tajusivat. Käsittämätöntä, eikös ? Ihminen voi ärsyyntyä ja olla suuttunut ilman, että toinen edes tietää asiasta.

Olin tänään ensimmäistä kertaa terapiassani. Olin jo kerran yhdellä käynnillä, mutta silloin vain mietittiin minkälaista terapiaa minä haluan. Mutta nyt minulla oli siis ihan oikea terapia-aika. Olin hyvin jännittynyt mennessäni ja pohdiskelin mielessäni, minkälainen ihminen sieltä tulee eteeni. Nähdessäni hänet, no. En kokenut suurta vastenmielisyyttä enkä vastaavaa, olin vain varuillani. Hän oli siis nainen, joten en kohdannut kiusaantuneisuutta sen takia, että hän olisi mies. Ensiksi hän vähän kyseli, mutta se ei tuntunut mieluiselta, joten sain jonkun lomakkeen. Siinä piti valita 0-4 välillä olevia asioita. " Minusta tuntuu, ettei muut ymmärrä minua, haluaisin huutaa ja heitellä tavaroita ärsyyntyneenä, ym " Mutta kokemuksen jälkeen minulle jäi ihan hyvä fiilis asiasta. Hän ei ollukkaan niin kamala, kuin luulin.