Entisen poikaystävän näkeminen on aina jotenkin vaivaannuttavaa. Toki laitoksessani näen joka päivä pojan, kanssa olen säätänyt täällä. Siihen asiaan olen tottunut, ensiksi se kyllä oli vaikeaa, kun samassa pöydässä istui poika, jonka kanssa olet juuri eronnut. Muistan ohjaajan sanat, kun hän sanoi, että tämä voi olla vaikeaa, mutta seuraukset on kestettävä. Niin itse olimme aiheuttaneet koko tilanteen. Poika ei ollut edes minun tyyppiäni, mutta läheisyyden kaipuusta menin tyhmänä mukaan koko juttuun.
Näin eilen entisen poikaystäväni. Se oli erittäin outoa ja vielä oudompaa oli, kun hän pyysi liittyä minun ja kaverini seuraan. En suostunut, miksi olisin. Muistot olisivat vain olleet mielessäni ja en olisi tiennyt, miten minun olisi pitänyt suhtautua häneen. Siinä kohtaa, kun hän sanoi kaikkien tuntevan hänet, minä ärsyynnyin. Pysäytin seuraavan ohikulkijan joka oli vanha mies ja kysyin häneltä, tunteeko hän tämän pojan. Mies vastasi kieltävästi, vaikka entinen poikaystäväni yritti sanoa hänelle, että olet varmasti nähnyt minut jostakin. Karkasimme tilaisuuden tullessa kaverini kanssa , sillä tilanne alkoi olla jo liian outo. Meillä oli hyviä ja huonoja hetkiä, se on okei, mutta enempää en enää halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti