Tahtoisin itse, mä myös vapauteen

Pelkään. En ole varma mitä minä pelkään, mutta minulla on vain sellainen tunne. Voin pelätä elämää, tulevaisuutta, muiden ihmisen mielipideitä. En ole ihan varma. Vähän ahdistaa nämä samat ympäristöt. Ehkä kaipaisin vaihtelua, mutta en tiedä, miten saisin sitä. Haluaisin uuden ympäristön eri kaupungissa, jossain kauempana täältä.

Kaipaan lapsuuden helppoja aikoja, ei miettinyt sen enempää. Elettiin siinä hetkessä ja oltiin niin hyvä uskoisia. Viattomia. Enkä itse asiassa tiedä mihin pyrin tällä. Ajatukseni ovat liian sekaisin ja haluaisin jonnekkin rauhallisempaan paikkaan. Sitä tarkoitin ensimmäisillä asioilla ja mietin sitten lapsuutta, koska silloin minulla ei olisi näitä murheita. Ne eivät olisi vielä ajankohtaisia. Yhden murheen voisin laittaa tähän Katri Ylanderin sanoilla.

Mistä ihmemaasta oot kotoisin?
Mitä ihmekieltä sitten puhutkin,
Syytät asioista, joita koskaan tehnyt mä en.

Ei puheistasi löydy perää.
Kauan sitten sen jo tajusin,
Oot mennyttä kuin eilinen,
Mut jaksat uskoo vielä huomiseen.

Mä oon kuullut tuon joskus ennenkin,
Muistan ulkoo sun loput kliseetkin.
"Mä oon sun, sä oot mun",
Mä tuskin rakastun.

Etkö huomaa, kun mä tukehdun?

Mitä tahansa mä sanon sulle, niin aina sä luulet,
Että palattais me yhteen. Sä vaan jotain harhoja kuulet,
Mut jaksat uskoo vielä huomiseen.