Lähdin junalla äitini luokse perjantai ilta-päivänä. Etsin normaalisti paikkani ja huomasin, että vieressäni istuu nuori mies. Istuin hänen viereensä ja hän kysyi heti, että minne olen matkalla. Huomasin siinä kohtaa, että hänellä on puhevika eli hän änkytti. En välittänyt asiasta ja kerroin minne olin menossa. Hän jatkoi juttelua ja kätteli minua kertoen nimensä. Olin hieman hämmästynyt, mutta kättelin takaisin ja kerroin olevani Roosa. Puhuimme asioista ja hän vaikutti mukavalta. Yhtäkkiä hän kysyi haluaisinko pelata yhtä korttipeliä. Suostuin ja yhtäkkiä pelasin roolipeliä korteilla junassa melkein tuntemattoman ihmisen kanssa. En tajunnut pelistä hirveästi, siinä oli hobitteja, kirouksia ja muuta vastaavia. Pelasimme siis Munchkin:iä, jos joku sattuu tietämään kyseisen pelin. Hän neuvoi minua ja pelattuamme tunnin, olinkin voittanut jo hänet. Tosin, en olisi voittanut, jos hän ei olisi minua avustanut joka käänteessä. Yhtäkkiä olin jo määränpäässä ja minun piti lähteä. Keräsin laukkuni ja hän sanoi minulle : " Kiitos matkaseurasta ja hyvää kesää, älä pelkää epäonnistua! "
Kiittelin samoin ja astuessani junasta mietin kuinka yllättävä tapaaminen oli.
Olin eilen äitini kanssa kaupungilla, katselin vaatteita ja löysin pari paitaa sekä koruja. Mutta se oli kummallista, en muista milloin viimeksi olisin ollut äitini kanssa vaatekaupoissa. Pari vuotta sitten..? Jollain tavalla se on outoa, että vaikka hän on äitini, meillä on paljon asioita, mitä emme tee. Kun hän sen jälkeen halusi käydä juomassa jotain ja pysähdyimme seuravaan pienen pizzeriaan, joimme molemmat limsaa. Sekin oli hämmästyttävää. Kun olin pieni, hän otti aina kaljan, jos johonkin tuollaiseen paikkaan menimme. Tuntuu, että välillä me elämme niitä asioita, mitä meidän olisi pitänyt tehdä, kun minä olin pienempi. Sillä normaalit asiat voivat tuntua minusta ihan hämmästyttäviltä, jota varmasti monet perheet ovat tehneet yhdessä.
Minä mietin hetken ennen kuin kirjoitin tuon. Nytkin epäilen sitä, että painanko julkaise-nappia. Mutta sinä luet tätä tällä hetkellä, joten tiedät siis, että päätin julkaista tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti