Näin entisen poikaystäväni ( erottu 3,5 kk sitten ) eilen aamulla. Hänen olisi pitänyt tuoda minulle kuuluvat tavarat, mutta tietenkin hän unohti ne. Olin hieman ärsyyntynyt, sillä minulla ei ollut erityisemmin mitään muuta asiaa hänelle. Lähdimme silti kahvilla käymään ja juttelimme ihan normaalisti asioista. En tuntenut oloani vaivaantuneeksi ja keskustelunaiheita ei ollut vaikea keksiä, joten keskustelu pysyi yllä koko ajan. Emme olleet pitkään aikaan jutelleet kunnolla kasvokkain, joten se oli ihan ymmärrettävää. Tunnin juteltuamme kävelimme hänen autolleen, halasimme ja hän lähti. Oloni oli kummallinen ja ihmettelin syytä. Tunsin itseni jollain tavalla vapaaksi, rentoutuneeksi. Mietin tapaamistamme ja tajusin, etten ollut tuntenut suuria tunteita häntä kohtaan. En ollut halunnut hänen läheisyyttään tai kuulla hänen rakkaudentunnustusta ja pyyntöä palaamisesta yhteen. Olisin ahdistunut, jos hän olisi jälkimmäisen tehnyt. Olin yllättynyt, sillä tajusin, ettei minulla ollut enää tunteita häntä kohtaan. Minulla ei ollut enää pakonoimaista tarvetta pitää häneen yhteyttä ja muistellessani meidän suhdetta, alkutapaamista, läheisyyttä, en tuntenut tuskaa. Muistot eivät enää sattuneet minua ja en olisi halunnut palata niihin takaisin.
Olin hämmästynyt tajutessani kaiken tämän. Olen päässyt hänestä yli, osasin vain ajatella. Onnenkyyneleet automaattisesti kastelivat poskiani ja kävelin hieman syrjempään. Mietin vain sitä, kuinka olin kuukauden itkenyt joka päivä häntä ikävöiden eron jälkeen. Hänet nähdessäni olisin halunnut vain palata entiseen ja muistot satuttivat. Nyt, olin päässyt kaikesta siitä eteenpäin. Aikaa oli kulunut tarpeeksi.
Kävelin kaupungilla vain ympäriinsä, oloni oli tavallaan niin energinen. En pystynyt olemaan paikoillani ja junani lähti vasta myöhemmin, joten kiersin kauppoja. Sovittelin vaatteita, vaikka tiesin, etten niitä ostaisi. Kävin katselemassa kirjoja kirjakaupassa ja ostin salmiakkia ihan muuten vain. Hymyilin ihmisille ja olisin halunnut vain huutaa, kuinka iloinen olin.
Tällä hetkellä olen iloinen, vaikka hieman väsynyt. Kaverit tulivat pitkästä aikaa laitokseen yöksi ja vietimme yhdessä vain laatu-aikaa. Välillä tuli naurukohtauksia, nautimme lämmöstä pihalla ja juttelimme asioista. Illalla kävimme pienellä ajelulle ilman kenkiä ja oloni oli ihanan vapaa tuulen puskiessa iholleni. Tänään olen siivoillut ja viettänyt aikaa talon nuoremman tytön kanssa. Hän oli hieman surullinen siitä, ettemme ole viettäneet hirveästi aikaa lähiaikoina, sillä olen ollut kuulemma niin kiireinen. Haluan antaa hänelle vielä aikaa sillä tiedän, että aika menee yllättävän nopeasti ja olen jo muuttamassa pois. Huomenna näen vielä kavereita ja viikonloppuna menen tapamaan äitiäni. Alkuviikosta menemme mökille laitoksen kanssa ja loppuviikosta minulla on festarit. Tuntuu tuskastuttavalta ajatella kuinka vähän minulla on enää pakkaamisen aikaa ja sinitarrat katossa vieläkin odottavat minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti