Sanat lakkaa olemasta, kirjaimia paperilla

Lähden kävelemään tietä pitkin ja laitan kappaleen soimaan. Juuri sen saman, jota lauloit minulle autossa tasan vuosi sitten. Niin, siitä on nyt vuosi.

Muistan, kun istuin siinä penkillä sinä takanani. Halasit minua ja juttelimme, olin jännittynyt. Halusin kertoa tunteistani, mutta pelkäsin, että pilaisin kaiken. Mitä jos haluaisit olla vain ystäväni? Aloitin epävarmasti, kysyit hämmästyneenä mitä tarkoitat, kun sanoin, että eräs asia voi pilata kaiken. Kakeltelin, mutta en pystynyt sanomaan sitä ääneen. Yritin vaihtaa aihetta, mutta halusit tietää asiani. Parikymmentä minuuttia siinä yrittäessäsi selvittää mitä yritin kertoa, yllätit minut ja kysyit, että onko tuo sinun outo tapasi kertoa, että pidät minusta. Olin hämmästynyt ja myönsin asian. Halasit minua tiukasti ja sanoit, että onneksi en ole yksin näiden tunteiden kanssa. Olin täynnä onnea ja en osannut muuta kuin hymyillä.

Olemme vaihtaneet paikkaa, istun sylissäsi. Höpötän asioista ja pian pahoittelenkin sitä, että puhun liikaa. Sanot vain, että saisit kyllä minut hiljaiseksi milloin vain haluaisit. Sanon, etten usko, vaikka arvaankin jo mitä aiot tehdä. Hitaasti käännät poskeni sinua päin ja suutelet minua. Se tuntuu niin epätodelliselta.

Ja nyt kun kaikesta siitä on vuosi, minä kävelen ja kuuntelen sitä kappaletta mitä lauloit. Ihmisiä ei ole kaduilla, olen täysin yksin. Laulan ja alkaa sataa. Hymyilen, olen onnellinen. Olen onnellinen siitä, että annoit minulle niin paljon hyviä muistoja. Kasvatit itsetuntoani ja autoit minua henkisesti vaikeina aikoina. Kun kaupassa ollessani aloin nyyhkimään lehtijutun otsikon luettuani ( Vanhukselta varastettiin lottovoitto ) olit vieressäni ja yritit saada ajatuksiani pois asiasta. Etkä antanut minun ostaa sitä lehteä, luojan kiitos. Kohtelit minua aina hyvin ja muistit käytöstavat, aina kaupasta lähtiessämme huusit heipat ja auton päästäessä meidät suojatien yli muistit aina nostaa kättä. Pystyin puhumaan sinulle kaikesta, syvällisestä ihan hullunkurisiin ajatuksiin asti. 

Se on nyt kyllä ohi, tai no 3 kk sittenhän meidän seurustelumme päättyi. Muistan, että olin ihan sekaisin surusta. Minulla meni kuukausi niin, että itkin joka päivä. En halunnut edes meikata sillä en tiennyt milloin itkukohtaus yllättää. Mutta pikkuhiljaa aloin parantumaan, tuntemaan oloani paremmaksi. Päivittäiset itkemiset muuttuivat vain viikottaisiksi, jonka jälkeen en enää edes erityisemmin itkenyt. Aloin keskittymään toisiin asioihin ja sitä kautta aloin pääsemään yli.

Nyt kun siitä on vuosi, minä seison sateessa ja hymyilen. Kiitos kaikesta. Ei kannata olla surullinen, että se on ohi, vaan kannattaa olla iloinen siitä, että se tapahtui. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, kaikesta selviää. Ihmisiä tulee ja menee, asiat muuttuu. Mutta olen kiitollinen siitä, minkälaisia muistoja annoit minulle. Kasvatit minua ihmisenä ja nyt tiedän miltä tuntuu sanoa ne kolme sanaa pojalle/miehelle valehtelematta. 

Only know you love her when you let her go

And you let her go