keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Koska vaan irtoaa langanpäät

Joku anonyymi tuossa kysäisi, että pääsinkö lähihoitaja kouluun ja olin ihan hämmästynyt, etten asiasta täällä ole maininnut. Johtuu ehkä hieman siitä, että monet muutkin asiat ovat tällä mielessäni. Mutta ei, en päässyt lähihoitaja kouluun. Syy on siinä, että pääsy-ja soveltuvuuskokeeni hylättiin kokonaan, etten saanut siitä yhtäkään pistettä. Soitin asiasta ja kysyin, että mistä tämä johtui. Henkilö puhelimessa kertoi, että olin ehkä hieman etäinen. Sinua taisi jännittää ja et ollut ihan luonteva, mutta voithan yrittää ensi vuonna uudestaan, nainen kertoi minulle. Kyllä, olin hieman pettynyt. Pääsin leipuri ja kondittoori puolelle, mutta mielenkiintoni ei riittäisi mielestäni opiskeluun, joten olen nyt hakenut myös ammattistarttiin. Toivon, että pääsisin ammattistarttiin ja saisin olla siellä vuoden, jonka jälkeen yrittäisin uudestaan lähihoitajakouluun. Jos en pääse ammattistarttiin, menen leipuri ja kondittoori puolelle, ja yritän päästä sieltä lähihoitajaan yhteishaussa. 
Kävin muuten viime viikolla siellä uudessa laitoksessa, jonne muutan elokuun ensimmäinen päivä. Paikka oli ihan mukava ja ihmiset ottivat minut iloisesti vastaan. Toki itse en pitänyt siitä, että viisi ohjaajaa on minua ja oma ohjaajani vastassa, mutta ei voi oikein valittaa. Olin iloinen siitä, että omassa huoneessa on suihku ja vessa, että se tuo vähän itsenäisyyttä. Huoneeni oli muuten aika väritön ja en pitänyt siitä, ettei minulla ole kunnon työpöytää. No, kyllä minä sinne totun ja sisustan sitä oman mieleni mukaan.Ruokavuorot kestävät 3 päivää, joka oli myös minulle pieni yllätys. Siihen kuuluu tiskikone, ym. mitkä on täällä minun tämän hetkisessä laitoksessani jaoteltu eri henkilöille. ( eli yhdellä on ruuan valmistus, toisella tiskikoneen täyttö ja tyhjäys, ym. ) Ehkä eniten silti järkytti se, että joudun taas palauttamaan puhelimeni yöksi toimistoon. Olin juuri tottunut siihen, että puhelimeni on minulla koko ajan. Saan illalla toivottaa hyvät yöt siihen aikaan, kun oikeasti menen nukkumaan ja aamulla saan herätä kännykäni herätykseen, eikä tarvitse kestää herätyskellon piipitystä. Joudun nyt luopumaan vapaudestani, mutta ei se mitään. Pääsen kavereiden luo helpommin ja saan olla myöhempään heidän kanssaan.

2 kommenttia:

  1. Kyllä sä sinne vielä pääset! Terkuin lähihoitaja joka ei päässyt ekallahaulla kouluun! :--)

    VastaaPoista