Tuntuu, että minulla on ollut kiireinen viikko, vaikka tavallaan olen itse sitä aiheuttanut. Olen ollut töissä suurimmaksi osaksi päivästä, vapaa-ajalla siivoillut, leiponut ja nähnyt pikaisesti kavereita. Olen yrittänyt selättää flunssaa kaikilla eri tavoin ja lukenut pari kirjaa. Käynyt ravintolassa syömässä juhlistaen ystävän syntymäpäivää ja kuluttanut yhden päivän Särkänniemessä, jonka jälkeen meninkin ystäväni luokse yöksi. Eilen yritin pestä ikkunoita, mutta loppujen lopuksi vaan purskahdin itkuun. Olin väsynyt ja olisin halunnut polttaa tupakan. Ohjaaja onneksi armahti minut nähdessään surulliset kasvoni ja sanoi, että voin tehdä sen myöhemmin. Kyllä, yritän tällä hetkellä lopettaa tupakointia. En kerro tarkkaa tuntimäärää, minkä olen ollut ilman, mutta voin sanoa sen olevan yli 30 tuntia. Olen ärsyyntynyt, herkistynyt jollain tavalla ja päänsärky tuli hyökyvänä aaltona päälleni eilen illalla. Minulla on lisääntynyt ruokahalu ja makeanhimo iskee todella usein. Tunnen oloni ahdistuneeksi ja samalla vihaiseksi, mutta yritän pitää tunteeni kurissa. Tiedän, että ensimmäiset päivät on pahimmat, joten yritän uskotella itselleni, että pian helpottaa jollain tavalla. Haluaisin kyllä olla tämän päivän ihan rauhassa ja katsella vaikka pari leffaa, mutta työvuoro odottaa illasta.
Olin viime viikolla kirjastossa ja kiinnitin huomiota erääseen naiseen, jonka soittoäänenä oli aaltojen loiskuntaa. Se oli erikoista, en ollut ennemmin ikinä kuullut kenellekään muulla olevan sellaista soittoääntä. Mielestäni se oli kyllä ollut hyvä ajatus, jos nainen siis piti luonnosta. Voihan toki olla, ettei hän erityisemmin pitänyt, mutta aallot olivat hänestä rauhoittavia.
Kiinnitin myös Särkänniemessä huomiota erääseen tyttöön, joka oli vastapäätä minua eräässä laitteessa. Hänellä ei ollut ketään kaveria vieressään ja hän näytti erittäin ahdistuneelta. En tiedä mistä ahdistus johtui, elämästä vaiko laitteesta.( Laite ei kyllä erityisen kamala ollut, se vain pyöri eri suuntiin ) Kun laite lähti pyörimään, katsoin sivusilmällä tyttöä. Hän hymyili ja minulle tuli hyvä olo siitä. Mietin, minkähänlainen elämä tytöllä on. Odottikohan hänen vanhempansa tyttöä vai oliko hänen kaverinsa kieltäytynyt tulemasta laitteeseen. Asia ei toki kuulunut minulle, mutta välillä kiinnitän joihinkin ihmisiin huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti