Niin on muistoja vaan, kai monta miljoonaa

Jokaisella ihmisellä on käynyt niin, että tietyn hajun haistaessa, jonkun näyn nähdessä tai jonkun tietyn sanan kuullessa tulee mieleen muisto. Ehkä pieni välähdys menneisyydestä tai suuri tunnekuohu viime päiviltä.Mutta joskus mieleen tulevat suuremmat ja tuskaisemmat muistot. Jollekkin voisi tulla mieleen isän kuolema, kun joku tarjoaa hänelle korvapuustia. Jollekulle tietyn kappaleen kuuleminen voi tuoda muistot omasta itsetuhoisuudesta. Se voi tulla yllätyksensä, kuinka nopeasti muisto voi lennättää suoraan silmien eteen vain pienestä asiasta. Muistot voivat saada hetkeksi mielialan horjutetuksi, jos muisto on tuskainen. Toisaalta, jos muisto on hyvä niin mieliala voi parantua entisestään.

 Itse en välttämättä aina sano, jos muistot tulevat mieleeni. Yritän työntää ne syrjään ja keskittyä olennaiseen. Joskus se voi olla vaikeaa, jos muistot ovat satuttavia, mutta välillä hetki on sellainen, ettei huvittaisi käsitellä niitä sillä hetkellä. Jos olen yksin, annan muistojen tulla vapaasti. Välillä ne saavat kyyneliä kasvoilleni, joten jos kävelen kaupungilla, pyyhkin niitä kämmenselälläni ja toivon, että silmämeikit eivät ole päässyt leviämään. Hyvät muistot kyllä saavat hymyn huulilleni, välillä pidättelen nauruani, jos muisto on jollain tavalla hieman yllättävä.
Mutta muistotkin helpottavat ajan kuluessa, jos uskaltaa kohdata ne ja myöntää, että näin on tapahtanut.