Yhtenä päivänä, kun olin kävelemässä bussipysäkille, minä mietin minkälainen olen itseni mielestä.
Ehkä voisin teillekkin avata hieman ajatuksiani.
Haluan nautti elämästäni ja kokea mahdollisimman paljon. En välttämättä aina hirveästi häpeä ja olen aika täysillä mukana, jos minua johonkin pyydetään. Keskellä kesää Hesburgeriin pellenenällä huutamaan hyvää juhannusta? Järjestyy. Koulun eteen pelaamaan salibandya, vaikkei taitoja erityisemmin olekkaan? Järjestyy.
Minut saa helposti yllytettyä, syö tätä järkyttävää juustoa ruokalusikallinen, mene näyttämään autoille takapuoltasi.
Yritän olla mahdollisimman positiivinen ihminen, sillä olen oppinut, että vaikka elämä kolhii, niin hyvät asiat tulevat silti omallekkin kohdalle. Mutta jos jotain surullista tapahtuu, annan itseni surra sen ajan, kun on tarvittavaa. Sen jälkeen jatkan hymy huulillani.
Olen yleensä aika hälläväliä-ihminen. Minne mennään syömään, haluatko sinä tämän paidan? Ihan sama, hälläväliä, en minä tiedä. Monilla ihmisillä menee siihen välillä hermot, kun en ole hyvä päätöksissä. Osaan kyllä päättäa asioita, mutta välillä tuntuu, ettei joillakin asioilla ole merkitystä. Joten minun kanssani saa hetken purnata, jos haluaa minun mielipiteeni jostain asiasta, jos et itse halua päättää jotain.
Olen myös aika herkkä, mutta onneksi en enää niin paljon kuin ennen. Ennen saatoin loukkaantua jostain, mitä toinen osapuoli ei edes tiennyt ja saatoin miettiä sitä monia päiviä putkeen. Nyt olen päässyt siitä tavasta eroon. Enää en ota asioita niin paljon itseeni ja en jätä niitä mieleeni muhimaan.
Osaan puhua huumorintajuisesti eli ei tarvitse olla mitään vakavaa. Voimme miettiä vaikka mitä tapahtuisi, jos harakat varastaisivat tupakkeja, jota ihmiset polttavat juuri sillä hetkellä tai kun ihmiset sanovat, että heitä naurattaa ihan sikana, niin miksei voisi sanoa, että naurattaa ihan hevosena tai kissana. Mutta tykkään puhua myös syvällisiä ja minusta löytyy myös sellainen puoli.
Yritän olla mahdollisimman suvaitsevainen, sillä olen monesti aliarvioinut ihmisiä, jotka ovat paljastuneetkin erittäin mukaviksi. Toisaalta joskus on myös käynyt toisinpäin myös, mutta elämässä tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa ei vain tule millään tavalla juttuun.
Olen sosiaalinen halutessani. Pystyn kyllä rennosti juttelemaan ihmisten kanssa ja esim. lähihoitajan soveltuvuuskokeissa minulla ei ollut vaikeuksia mennä juttelemaan tytölle, jonka korvissa oli kuulokkeet. Juttelimme tytön kanssa yhtäkkiä kolme tuntia ja keskustelumme oli mielestäni mielenkiintoinen. Toki olen varautunut välillä uusia ihmisiä tavatessani. Saatan tarkkailla häntä ja en välttämättä hirveästi puhu. Se riippuu aina hieman, joskus saatan puhua vaivattomasti uusille ihmisille, joskus olen hieman varovaisempi. Mutta jos kohtaan yksin uuden ihmisen, on minun mielestäni helpompi aloittaa keskustelu kuin kaveriporukassa olessani.
Tarvitsen siis paljon omaakin aikaa, eli siis nautin yksin olemisesta. Tarvitsen silti kyllä ihmisiäkin, että en ole syrjäänvetäytynyt.
Mutta ehkä tämä avasi hieman joitain asioita minusta, tai sitten ei. Mutta tässä oli joitain asioita, mitä itse ajattelen itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti