Nyt on peruskoulu suoritettu. Olo on hämmästynyt ja epätodellinen, nytkö se on oikeasti ohi. En vieläkään pysty käsittämään, että oppivelvollisuus meni siinä. Ylä-aste riensi vain ohi ja nyt vain katsoo hämmästyneenä päättötodistusta. Mihin ne vuodet menivät. Mutta kun muistelee taakse päin, niin kyllähän se ykkösluokkalainen Roosa verrattuna tämän hetkiseen on hieman lapsellinen. Silloin, kun ei vielä osannut edes lukea tai kirjoittaa. Tehtävät tehtyä sai tarran kirjaan ja välitunnilla leikittiin hippaa. Mutta vuodet ovat kuluneet ja kolhineet. Mutta nyt seison entistä viisaampana, vahvempana ja ymmärtäväisempänä. Päättötodistuksen lukuaineiden KA oli 8,4 ja olen siihen tyytyväinen. Sain myös stipendin, josta olin erittäin yllättynyt. Se oli siitä, kuinka olen kuulemma tehnyt hyviä suorituksia ja ollut positiivisesti mukana äidinkielessä. Rahaa sitä tuli 20 euroa, joka tulee menemään yhden festivaalin lippuun.
Mutta oloni on tällä hetkellä ihan hyvä. Kesälomakin alkoi, mutta itse en ainakaan tällä hetkellä ole erityisen innoissani siitä. Ehkä jos ilmat hieman paranisivat.. En toki halua valittaa, todellisuudessa annan vain tekosyitä syylle miksi en ole onnessani heti kesäloman alkaessa. Haluaisin vain, että äitini ei asuisi niin kaukana. Jos hän olisi asunut samassa paikassa kuin ennen muutti, niin olisin mielelläni mennyt viikon lomille. Viettänyt kavereiden kanssa aikaa illalla, nähnyt muitakin ihmisiä helposti vain kysymyllä heiltä. Mutta loppujen lopuksi käyn vain viikonlopun pituisissa pätkissä äitini luonna. Se on ihan okei, olen tottunut jo, mutta silti mieleni on hieman katkera. Mutta muuttoni pois täältä tulee auttamaan kyllä oloani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti