Elämässä kaikki tekevät virheitä. Se on kylmä fakta, joka on kaikkien hyväksyttävä. Jotkut pääsevät yli helposti virheistään ja hyväksyvät ne osana elämää. Toiset voivat murehtia niitä monta päivää putkeen ja syyttää itseään. Itse yritän hyväksyä aina, etten voi asialle enää mitään. Jos olen aiheuttanut jollekkin ihmisille mielipahaa, pyydän tietenkin anteeksi ja haluaisin hyvittää tekoani vielä jollain, jos olen pahastikkin loukkannut kyseistä henkilöä. Jos teen virheen, sanon itselleni, että se on ihan okei. Aina ei voi onnistua. Jos saan kokeesta hieman huonon arvosanan, tai ostankin kaupasta väärää keksilajia, en jää murehtimaan asiaa kauaksi. Yritän saada sen mahdollisimman nopeasti mielestäni pois ja se onnistuu aika usein. Mutta silloin kun tekee ihmissuhteissa virheitä, vääriä sanoja tai vääriä merkityksiä, olo on paljon pahempi ja sitä ei saakkaan niin nopeasti ohitettua.
En myöskään haluaisi loukata ihmisiä, jotka ovat minulle läheisiä, joten se satuttaa, jos saan heidät huonolle tuulelle sanomieni tai tekemieni takia. Mutta niihinkään asioihin ei saa liikaa jäädä roikkumaan. Pitää pyytää anteeksi, pahoitella, mutta jatkaa sen jälkeen eteenpäin. Se ei hyödytä mitään, jos viikonkin päästä syyttää itseään, miksi teit niin. Välillä tätä asiaa on vaikea muistaa. Mutta kaikista asioista selviää, virheitä tulee ja menee. Suuret virheet tietenkin voivat tulla koko elämän mukana esim. ajanut humalassa autoa, törmännyt puuhun ja saanut jonkun vakavan vamman. Tietenkin se on surullista, mutta ei kannata jäädä miettimään, entä jos-kysymyksiä. Entä jos en olisi mennyt baariin, entä jos olisin mennyt taxilla kotiin. Jossittelu ei kannata, vaikka varmasti kaikki siihen syyllistyvät välillä. Voin itse myöntää heti, että näin on tapahtunut kohdallani monesti. Mutta elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti