Hieman ärsyttää, että äiteen kone on kummallisesti taas rikki ja joudun näpyttelemään tätä kännykälläni. Olen siis ollut äiteen luona keskiviikosta lähtien ja huomenna sipsuttelen junaan. Ihan hyvin on mennyt, vaikka en tunne oikein ketään täältä kaupungista. Aika on kyllä silti kulunut, joskus hieman omalla painollaan. Ajatukseni silti liikkuvat harmittavan usein erääseen asiaan, jota olen selvittänyt yhden ihmisen kanssa. En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella, vaikka asia ei niin hirvittävän tärkeä olekkaan, ihminen on minulle yksi tärkeimmistä, joten varmasti ymmärrettävää, että asiaa pohdin. Toivon ajan kuluvan ja asioiden selkenevän, mutta myös sitä, että molemmat osapuolet ymmärtäisivät toisiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti