Voisin nyt kertoa asioista, joista olin meinannut kertoa tänne. Mutta mitä jos en kerrokkaan ? Jätän ne vielä sisälleni, muiden asioiden joukkoon lepäilemään. Ehkä ne eivät ole vielä valmiita tulemaan päivänvaloon. Ehkä ne rakastavat pimeyttä, ehkä en halua satuttaa heitä. Minun pitää vain pikkuhiljaa saada ne päivänvaloon. Tietenkin voisin ne repäistä heti sieltä, mutta he eivät olisi vielä valmiita. Pelkääviä, pieniä, päivänvalossa rapistuneita ajatuksia ei ole mukava nähdä tai lukea.
Voisin vain pölöttää ihan turhanpäiväisestä. Kuinka esim. mietin, hakisinko huulirasvan (jonka hajua kaverini inhoaa ) yöpöydältäni. Tiedän kuitenkin, etten hae sitä ennen kuin konevuoroni loppuu. Tai voisin kertoa selittää pitkästi siitä kuinka heilutan jalkaani pöydän reunaa vasten. Teekuppi on vieressäni ja vieressä olevasta ikkunasta säteilee hieman häiritsevästi auringonsäteitä. Mutta en jaksa kertoa teille niin turhanpäiväisistä asioista. Mutta minähän kerroin jo. Mutta en kaikkea. Ja jos mietit nyt, mitä minä yritän kertoa tällä postauksella, niin.. En tiedä itsekkään. Ehkä joku teistä voisi tajuta sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti