Huonoa elämää on vaikea määritellä. Jotkut masentuvat, ilman mitään erityistä syytä, ja elämä heistä tuntuu paskalta. Onko heillä siis huono elämä, koska he kokevat niin ? Joillekkin sattuu ja tapahtuu asioita, mutta he eivät välitä niistä ja jatkavat positiivisesti eteenpäin. Onko heillä siis hyvä elämä, vaikka he ovat kokeneet huonoja asioita, mutta he pitävät elämästään ? Määritelläänkö huono/hyvä elämä omien tuntemuksien mukaan vai muiden ihmisten arvioiden perusteella ?
Joidenkin ihmisten on varmasti vaikea käsittää, miten joku voi sanoa elämänsä olevan perseestä, vaikka hän näkee vain normaalin henkilön. Joillekkin elämä vain tuntuu raskaalta, vaikka he eivät niin sanotusti "huonoja asioita" ole kokeneet. Mutta perustellaanko huono/hyvä elämä kokemuksien perusteella ? Vai ihmisen oman mielialan. Jos joku on positiivinen ja tykkää elämästään, niin kai hänen elämänsä on hyvä. Jos joku on masentunut ja elämä tuntuu vain taakalta, kai hänen elämänsä on huono. Vai voiko edes huonoa ja hyvää elämää määritellä ? Miksi sitä pitää edes yksinkertaisesti määritellä ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti