Kaikki varmasti muistavat elämästään jonkun täydellisen hetken. Jotkut välttämättä eivät usko täydellisyyteen, en minäkään ihmisissä, mutta hetkissä kyllä. Minulle kyllä käy usein niin, että huomaan sen olleen täydellinen hetki kun se on ohi. En siinä hetkessä välttämättä ajattele, että voi kun täydellistä, muistan tämän aina. Elän sitä hetkeä ja myöhemmin muistofilmiäni katsellen ajatuksissani huomaan, että hetkihän oli jotain taianomaista, vaikka sitä ei siinä tajunnut.
Olen monesti ajatellut, että nyt teen täydellisen hetken. Otan tämän kahvikupin, istun tähän sohvalle viltin kanssa ja luen kirjaa. Loppujen lopuksi se ei ole täydellistä. Viltti kutittaa, kahvia läikkyy lattialle, kun siirrän vilttiä ja loppujen lopuksi ei enää huvita. Varmasti kyllä voi tehdä hetkiä, joista nauttii. Kyllä varmaan osa osaa tehdä myös täydellisiäkin hetkiä. Minulla vain yleensä tapahtuu niin, että ne ovat ohi ennen kuin ymmärrän niiden täydellisyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti