Kaikki kipu on erilaista. Ihmiset suhtautuvat erilailla asioihin ja tämän takia joku asia saa toisen makaamaan sängyssä tunnottamana viikkoja, kun toinen vain kohauttaa olkapäitään ja jatkaa elämäänsä normaalisti. Siksi ei ikinä saisi sanoa toiselle, että sinä liioittelet tätä asiaa, kun itket siinä vieläkin vaikka tapahtuneesta on jo puoli vuotta. Kaikki tuntevat asiat eri tavoilla, suhtautuvat siihen erilailla ja selviytyvät siitä omilla keinoillansa. Kaikki tavat ovat oikeita, vaikka se voisi saada ihmiset hämilleen.
Itse esim. en voi tietää miltä tuntuu vanhempien ero. Se oli minulle niin normaali asia pienempänä, ettei tuossa häärää ketään miespuolista. Myöhemmin vasta rupesin miettimään, että miksei meillä ei olekkaan miestä, jota monet kutsuvat isäksi. Joten en tiedä miltä tuntuu, kun on yhtenäinen perhe. Mutta ne jotka ovat tunteneet sen, voivat tuntea sen tuskan, kun vanhemmat eroavat. Itse en tule koskaan tuntemaan sitä tuskaa. Tai en ainakaan lapsen/nuoren näkökulmasta, en tiedä sitten aikuisempana minkälainen oma perheeni on.
Voin kyllä uskoa, että vanhempien ero on todella kivulias tapahtuma. Toisaalta se voi olla hyvä vaihtoehto, jos vanhempilla on ollut ongelmia, jotka vaikuttavat lapsiin/nuoriin. Toisaalta yhtäkkinen enpäs jaksakkaan sinua enää-ero, ei ole erityisen sovelias. Monethan tekevät niin, että odottavat lapsien kasvavan täysikäisiksi ja vasta sen jälkeen eroavat. Onko se soveliasta, jaa-a. Toki se on parempi, että lapset saavat yhtenäisen perheen, mutta jos vanhemmat eivät pysty antamaan rakkautta, silloinkaan perhe ei ole erityisen hyvä.. Enkä halua nyt loukata ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti