Tumma taivas ja pimennetyt puut

Minua pelottaa vähän aika. Kuinka aika menee niin nopeasti. Pian olen ysillä ja ysin jälkeen eroan tutuista ystävistäni, joiden kanssa olen viettänyt suurimman osan kouluajoista. Minua pelottaa se, etten kerkeä tekemään asioita, joita olen aina halunnut tehdä. Pelkään, että muutun tylsäksi aikuiseksi, joka ei osaa ottaa riskejä tai että, en hyväksyisi kaikkia ihmisiä. Pelkään muiden ihmisten muutoksia, etten enää tunne heitä kunnolla. He etääntyisivät pikkuhiljaa, kunnes muutos olisi taatu. He ottaisivat ensin pienen askeleen ringin sisäpuolelta. Ensin ei huomattaisi mitään, kun hän on sipsuttelemassa toiseen rinkiin. Sitten tajuttaisi asia, hän olisi muutaman askeleen poissa. Sovittaisiin kaverin kanssa, että vietetään aikaa, mutta lupauksia ei enää muisteta. Kaveri on jo puolivälissä, kun ihmettelellään tapahtunutta muutoksesta. Annetaan puhuttelu ja kaverin on aika päättää. Hän voi vielä juosta omaan rinkiinsä, tai lähteä uusiin. Yleensä ihmiset menevät hetkeksi pois ja tulevat takaisin. Entäs jos he eivät tule ? 

En haluaisi sitä, että olisin etääntynyt kokonaan johonkin kavereistani. Facebookissa välillä juteltaisiin ja mietittäisiin tapaamisia, jotka eivät ikinä toteudu. Kysyillään kuulumisia, mutta ei aioita tehdä tikkuakaan ristiin sen eteen, että voitaisiin nähdä kasvotusten niin, että näkisi toisen oikean hymyn eikä niitä hymiöitä, joita lisätään vaikka ei tarkoiteta. Ehkä jossain kohtaa tulee herkkä kohta ja kauhistellaan sitä, kuinka ollaan etäännytty. Vakuutellaan, että nyt on pakko nähdä. Mutta entäs siitä kuukauden päästä ? Molemmat lisäävät vieläkin hymiöitä toistensa kuviin eivätkä muista edes, milloin on kunnolla juteltu kuullen toisen äänen.

Minusta tuntuu, että minulle tapahtuu juuri noin yhden kaverini kanssa. Se pelottaa minua hyvin paljon. Olimme joskus läheisiä, kerroimme toisillemme lähes kaiken. Vaikka välillä ärsyttikin niin kovasti toisen seura, hän oli ihana laitosystäväni. Mutta nyt, molemmat ovat muuttuneet. Näkemisestä on kauan aikaa. Molemmilla on omia menoja, mistä aikaa ? Eihän sitä ole toisillemme.