Miks kysyt, miten käytän päivät jotka vielä saan

Miksi ihmiset eivät yleensä halua puhua kuolemasta ? Pelkäävätkö he sitä niin paljon ? Tai sitten heidän läheisensä on kuollut ja he eivät halua muistaa asiaa. Itse en pelännyt kuolemaa yhdessä vaiheessa, olisin ehkä jopa halunnut sitä itselleni.. Mutta en halua puhua siitä, sillä tällä hetkellä minä en halua sitä. Pelkään vähän kuolemaa, pelkään eniten sitä, että se olisi tuskallista. Haluaisin kuolla nukkuessa, että pääsisin kivuttomasti pois tästä maailmasta. Auto-onnettomuus voisi olla kauhea, jos olisi vielä hetken elossa ja kipu tuntuisi joka puolella. Toivoisi vain kuolevansa tai edes kivun loppuvan. Maata siinä silmät kiinni, kun joku soittaa ambulanssin. Eikä ambulanssi kerkeäisi pelastaa kuolemaisillaan olevaa ihmistä. Hän vain kuolisi tuskissaan. Sellaista kuolemaa en haluaisi.

Heräsin tänään puoli kahdeksalta siihen, kun muutama juliste hyökkäsi kimppuuni takaani olevalta seinältä. Kiitos heidän, en saanut enää nukuttua vaan pyörin sängyssä kuunnellen radiota. Tunnin päästä siitä olin lähdössä lenkille tuulen ja lumen sekasorron keskelle. Se oli vapauttavaa ja yksin ollessani rupesin laulamaan. En yleensä laula toisten ihmisten kuullessa, paitsi jos hän on erityisen läheinen ihminen. Muuten minä noloan ääntäni ja en halua muiden kuulla sitä. Nautin kyllä laulaa, mutta en halua muiden sitä kuulevan. Yhdessä vaiheessa lenkkiä kellistin itseni vain lumikasaan ja katselin taivasta. Lumipisarat tippuilivat naamalleni ja minun oli pakko sulkea silmäni. Musiikki kuului kuulokkeistani ja tunsin olevani vapaa. Sitä tunnetta ei tunne usein laitoksessa ollessa. Yleensä se tulee silloin, kun kävelee kavereiden kanssa jossain ja ohjaajia ei ole lähimaillakaan. Silloin minulla on rentounut olo. Mutta lenkillä ollessa sen tunteen voi myös kokea, siksi haluankin mennä usein lenkille. Voisin vain lähteä siitä minne vain eikä ohjaajat voisi sitä estää. En kyllä lähde, sillä rajoitukset olisi sen jälkeen varmasti kauheat. Mutta se mahdollisuus, se tuo vapautta.