Oon tullut toimeen omillaan

Syyllisyys on ihmeellinen asia. Se voi tulee eri ihmisillä eri asioista. Esim. suositteli kaverille jäätelöä, joka oli hänen mielestään pahaa, ei käynyt lenkillä viikkoon, valehteli tärkeälle ihmisille, rikkoi jotakin. Minulle tulee hyvin nopeasti syyllisyys. Tällä hetkellä minulla on pieni syyllisyys siitä, että olen pyytänyt nyt " paljon " laitokselta. Ei se välttämättä toki ole totta, mutta minusta vähän tuntuu siltä. Pahin syyllisyys on kyllä silloin, kun on tehnyt jotain pahaa ja satuttanut toista ihmistä. Se on hyvin kauhea tunne. Voi pyytää anteeksi, mutta tietää silti, että toinen muistaa sen asian vielä. Ei sitä yhtäkkiä unohdeta. Mutta tavallaan on hyvä juttu, että siitä tulee syyllinen olo. Ei sitä sitten halua tehdä useampaa kertaa ja tuntea sitä kauheaa tunnetta, jota ei repäisemällä saa vain pois. Kyllä monesti silti sitten tekee samoja virheitä. Onko se tyhmyyttä vai ihan tavallista, en osaa sanoa. Tyhmyydestä voi tehdä itselleen arkipäivän rutiiniin, mutta se ei ole järkevää. Silloin kyllä ei satu ne tyhmät teot, koska niihin on tottunut. Mutta niiden on tarkoitus sattua, että tietää mikä on hyväksi ja mikä ei. Siksi en itse halua tehdä tyhmyyttä arkipäivän rutiiniksi, enkä usko teidänkään haluavan.

Joskus voi tulla myös pahan puhumisesta syyllisyys. Puhua nyt toisesta alentavaan sävyyn, se ei ole erityisen kivaa kenellekkään. Mutta entäs jos toinen ihminen on oikeasti tehnyt jotain väärää, saako silloin puhua hänestä haukkuvaan sävyyn muiden kanssa ? Uskon, että suuttuneena sitä haukkuu nopeasti kenet tahansa lyttyyn, jos toinen ihminen on tehnyt jotain väärin. Mutta ei minun mielestäni silti ole sallittavaa puhua toisesta pahaa ilman syytä. Itse kyllä välillä harrastan tätä ja tiedän sen olevan todella paha tapa. Pitäisi ehkä mielummin puhua sen haukuttavan ihmisen kanssa kasvokkain, kuin haukkua häntä ilman hänen teoriaansa tapahtumista. 

Olen huomannut, että olen ruvennut nauttimaan enemmän puhumisesta ohjaajien kanssa. Olen ehkä lisännyt turhanpäiväisiäkin asioita välillä joukkoon, vaikka en yleensä innostu päiväkahvi keskusteluista, joissa puhutaan vaikka talven loppumis ajankohdasta. Ei sitä voi tietää, joten miksi  jutella siitä ? Vai nauttivatko he puhua turhista asioista, olla vain kahvikupin ääressä ja tarttua aiheeseen, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Jutella ja juoruilla siitä asiasta, kuunnella mitä toisella on asiaa ja remahtaa nauruun. Jos joku siitä tykkää niin en halua aliarvoida häntä. Hyvä on, itse tykkään jutella ohjaajien kanssa jostain järkevämmästä. Mutta usein ohjaajat aloittavat keskustelun turhilla asioilla, jotka eivät minua kiinnosta hitusen vertaakaan. Yleisin kysymys, miten meni koulussa, on erittäin ärsyttävä. Sama vastaus joka päivä, mitä järkeä siinä on. Mutta jos olisi mennyt huonommin, en sitä kertoisi. Jos olisi tapahtunut jotain mukavaa, en sitä kertoisi. Tyytykööt vastaukseen, ihan hyvin. 

En selittää voi kaikkia tunteitani.
Ne ei oo vääriä, vaikka ne tuntuu
Siltä, kuin viillettäis haavaa,
Mut ei ne voi valehdellakaan.

Kappaleesta : Irina - Merkitykset muuttuu