Mä välillä niin kaipaan yksinäisyyttä ja rauhaa. Sitähän ei helpolla laitoksessa saa. Voit toki sulkeutua huoneeseesi, mutta melu voi kuulua seinien läpi sinun korviisi. Enkä haluaisi kovasti sulkeutua omaan huoneeseeni, kun ihmisiä on lähettyvillä. Sinulle tavallaan voidaan liimata erakko nimi otsaan ja sitä on vaikea hangata pois. Paljon helpompaa olisi, jos toisia ihmisiä ei olisi ja saisi rauhassa istua sohvalla teekuppi käsien suojassa. Totta kai silloin, kun tarvin todella rauhaa niin minä hipsuttelen oman huoneeni hiljaisuuteen. Tai no hiljaisuuteen ja hiljaisuuteen, riippuu vähän siitä, että metelöikö muut ihmiset. Tällä hetkellä, kun en edes käy lomilla, niin tuntuu välillä todella turhauttavalta kuunnella ohjaajien juttuja päivästä toiseen. Pikkupoikien huutoa posket punaisina, poikien huonoa läppää ja käytävän kävelyä edes takaisin.
Minä tarvin useasti omaa rauhaa, pitää miettiä ajatuksiani tai vaikka vain istua huoneen lattialle tekemättä mitään. Liiallinen ihmisten oleminen saa minut ärsyyntymään. En tarkoita nyt sitä, että en kestäisi olla ihmisten seurassa, mutta tarvin vain useasti omaa rauhaa. Olen tottunut asumaan äidin kanssa kahdestaan niin olihan se aikamoinen shokki löytää itsensä laitoksesta, jossa on nuoria ja ohjaajajia koko ajan ympärilläsi. Muistan vieläkin ekat päiväni, kun olin vain koko ajan huoneessani, paitsi tietenkin ruokailut. Pikkuhiljaa aloin liikkumaan ovelle päin ja siitä sitten yleisiin tiloihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti