Tyttö pesee käsiään liian kuumalla vedellä, joka polttaa hiukan käsiä. Hän vain nostaa päätään ja katsoo peilikuvaansa, joka melkein huutaa, että katso ihonvirheitäsi. Tyttö pudistaa päätään, ei tänään. Peilikuvan huutavat huulet katoavat ja tyttö sipaisee hiuksiaan. Entä jos tuo ihonvirhe olisi poissa, entäs jos nenäni olisi sirompi.. Tyttö pudistaa päätään, sillä hän ei halua aiheuttaa suotta itselleen mielipahaa. Hän väläyttää peilille pienen hymyn, joka ei ylety silmiin asti.
On pakko olla onnellinen oma itseäni.
Loukkaantuminen tuntuu syvällä sisimmässä asti. Kyyneleet meinaavat pilkahtaa ja tyttö kaivautuu nopeasti kirjan taakse. Katselee sieltä pienesti, huomaako kukaan ? Lukee kirjaa, mutta ei tajua sanaakaan tekstistä, sillä ajatukset juoksevat liian kovaa vauhtia. Mikä saisi ne pysähtymään ? Synkkiä ajatuksia tulee mieleen ja silmiä täytyy puristaa yhteen, ettei varmastikkaan tipu pisaroita näkyville.
Eikä kukaan tiedä, et on onneton, kun ei sieluunsa nää
Tuo oli vielä sitä aikaa, kun minulla oli se siili toisella puolella. Välillä todella kaipaan sitä takaisin.
Tyttö istuu koneella, kun ohjaaja kysyy että, haluaako hän kahvia. Tyttö myöntyy ja hänelle tuodaan kahvia, jonne on kaadettu sopivasti maitoa ja leivos. Tyttö katsoo hämmentyneenä, mutta hymyilee. Hän iloinen, että joku edes välittää. Vaikka ne voi olla pieniä asioita, ne silti piristävät erityisen paljon.
On niin helppoo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti