Sanomme asioita toisillemme, mutta eri huoneissa

Taas kerran mietin, miten minä tämän aloitan. En tiedä pitäisikö tervehtiä, vai kertoa mikä olotila minulla on juuri tällä hetkellä, kun istun tässä mustassa tuolissa katsoen tietokoneen ruutua. Mutta oloni on tällä hetkellä ärsyyntynyt ja muutenkin huono, joten jätän sen nyt syrjemmälle. Perjantaina viisi parasta kaveriani tulivat tänne laitokseen ja olin hyvin innostunut silloin, kun ohjaajan kanssa istuimme autossa juna-asemalla odottaen, että heidän juna pysähtyisi meidän eteemme avaten heidän hymynsä. Kyllä, minä ainakin tykkäsin olla heidän kanssaan sen yön. Juttelimme yöhön ja söimme herkkuja, katsoimme elokuvan. Kaikkea normaalia, mitä yleensä yökylissä tehdään. Odotan aina näitä tälläisiä, että voimme jutella yöhön asti. Se tuo turvaa, kun voi kertoa kaiken kavereilleen. No tietenkin on sellaisia pieniä salaisuuksia, mutta kaikkein suurimmat salaisuudet saa kertoa heille, niin se tuo hyvän olon. Saa kertoa ajatuksiaan eikä kukaan mollaa niitä, ollaan yössä. Koulussa sellaisten asioiden kertominen ei tulisi kuuloonkaan. Liian monta kuuntelevaa korvaa ympärilläni, eikä voi ikinä olla varma, että kuka sen sitten seuraavana päivänä tietää ja kuka ei.

Mutta oloni on silti ärsyyntynyt tällä hetkellä. Se vain kasvaa, kun tapahtuu pieniäkin asiota, jotka käyvät hermoille. Voisin pian yrittää rauhoittaa itseäni kuuntelemalla musiikkia, istumalla lattialla ja katsoa vain seinään. Sillä tavalla minä rentoudun. En yleensä mieti hirveästi mitään kummempia, katselen julisteita vain ja niiden yksityiskohtia. Yleensä en tiuski ärsyyntyneenä, mutta voin olla hieman epäkohtelias ihmisille. En yleensä huuda, mutta voin mumista niin, ettei toinen kuule edes mitä minä sanon. Sitten kun hän sanoo, että mitä, minä vain häivyin paikalta. En silloin ole hirveän sosiaalinen. Mutta joskus joku saa minut nauramaan ja se auttaa paljon. Ymmärrän kyllä, että pitäisi olla positiivinen, mutta välillä ei vain huvita. Ja eikös se ole aika sairasta, jos ärsyyntyneenä vain hymyilee ja nauraa. Jos toinen satuttaa, hymyilee vain ja kehuu hieno säätä. Yleensä kyllä toisen satuttaessa hymyillään ja näytetään, ettei se satu, mutta illalla omassa huoneessa yön syleilyssä mietitään sitä kaikilla aivosoluilla ja annetaan suolaisten pisaroiden valua poskia pitkin lakanalla.